"Mutta —"
"Lukemattomat ihmiset uskovat siihen", sanoi Helen, "ja niin kauvan kuin tämä ajatus pysyy heidän sielussaan — tottelevat he".
"Mutta minä en tiedä mitään. Vaikka koetankin parastani. Minä en tiedä mitään. Ja nuo toiset — Neuvosherrat, Ostrog. He ovat viisaampia, kylmäverisempiä, he tuntevat asiat aivan tarkoin. Ja mistä onnettomuudesta te puhutte? Mitä minun tulee tietää? Mitä tarkoitatte —"
Hän vaikeni äkkiä.
"Minä en ole muuta kuin lapsi", vastasi Helen. "Mutta minun mielestäni on maailma täynnä kurjuutta. Maailma on teidän ajastanne muuttunut ja muuttunut hyvin omituisella tavalla. Minä olen rukoillut saavani sanoa tämän kaiken teille. Maailma on muuttunut. Ikäänkuin syöpä olisi saanut siinä vallan — ja se riistää elämän kaikelta, millä vaan on jotain arvoa".
Helen katsahti häneen punastuen yht'äkkiä. "Teidän aikanne oli vapauden aika. Niin — niin minä olen uskonut. Minä olen saanut paljon ajatella, sillä minun elämäni — ei ole ollut onnellinen. Ihmiset eivät ole vapaampia, suurempia eikä parempia kuin teidän aikananne. Eikä siinä kaikki. Tämä kaupunki — on vankila. Jokainen kaupunki on nyt vankila. Mammona pitää sen avaimet hallussaan. Myriaadit, lukemattomat myriaadit kärsivät kehdosta hautaan asti. Onko se oikein? Täytyykö tätä kestää — ijankaikkisesti? Niin, olot ovat paljoa pahemmat kuin teidän aikananne. Ympärillämme, allamme vallitsee vaan hätä ja tuska. Kaikki ne väärät nautinnot, joilla teidät ympäröidään koskettelevat aivan läheltä mitä kurjinta elämää. Niin, köyhä sen tietää — se tietää kärsivänsä. Nuo lukemattomat olennot, jotka kaksi yötä sitten uhmailivat kuolemaa teidän tähtenne —! Te olette velvollinen uhraamaan heille elämänne".
"Niin", sanoi Graham hitaasti. "Niin. Niin, minä olen velvollinen uhraamaan heille elämäni".
"Te elitte sinä aikana", sanoi Helen, "jona suurten kaupunkien hirmuvalta oli vasta alulla. Niin, se on hirmuvaltaa — hirmuvaltaa. Teidän aikananne oli läänitysherrojen valta kadonnut ja uusi rahavalta oli alulla. Puolet maapallon asukkaista eli vapaana maalla. Kaupungit eivät vielä olleet nielleet heitä. Minä olen lukenut sen vanhoista kirjoista — silloin oli olemassa aatelismiehiä. Kansa eli elämää, joka oli täynnä rakkautta ja uskollisuutta — he saivat vapaasti toimia. Ja te — te tulette tuosta ajasta".
"Niin eivät olot olleet —. Mutta vähät siitä. Millaista on elämä nyt —?"
"Taistelua rahasta ja Nautinnon kaupungit! Tai orjuus — säälitön, häpeällinen orjuus".