Keltapukuinen mies veti verhot syrjään ja astui sisään vavisten, suuren mielenliikutuksen vallassa. "Voitto", huusi hän, "voitto! Kansa voittaa. Ostrogin miehet ovat joutuneet tappiolle".
"Voittoko?", huudahti Helen ja hänen äänensä sointui käheältä ja heikolta.
"Mitä te tarkoitatte?" kysyi Graham. "Kertokaa minulle! Mitä?"
"Me olemme karkoittaneet heidät Norwoodin alemmista gallerioista, Streatham sytytettiin ja palaa ilmiliekissä, ja Roehampton en meidän hallussamme. Meidän! — ja me olemme anastaneet sinne jääneen aeropiilin".
Hetkisen Graham ja Helen olivat vaiti, heidän sydämensä sykkivät
kiihkeästi, he katsoivat toinen toisiinsa. Viimeisen kerran välähti
Grahamin mieleen ajatus valtakunnasta, kuningasvallasta yhdessä
Helenin kanssa. Se välähti ja katosi.
Kimeä kello soi. Kiihoittunut, harmaatukkainen mies tuli osastopäällikköjen huoneesta. "Kaikki on hukassa", huusi hän.
"Mitä hyötyä meillä nyt on Roehamptonin valloituksesta? Aeroplaanit nähtiin jo Boulognen luona!"
"Siis kanaali enää jälellä!" sanoi keltapukuinen mies.
Hän teki nopeasti laskelman. "Puolen tunnin päästä".
"Heillä on kolme lentoasemaa hallussaan", sanoi vanhus.