XI LUKU.
Kaikkitietävä vanhus.
Hän säpsähti kuullessaan jonkun vieressään yskivän.
Hän kääntyi nopeasti ja tarkasteltuaan näki varjossa kyyryllään istuvan pienen ihmisolennon.
"Mitä uutta tiedätte?" kysyi kimakka, hengästynyt, hyvin vanhan miehen ääni.
Graham epäröi. "En mitään", sanoi hän.
"Minä jään tänne siksi, kunnes valo syttyy jälleen", sanoi vanhus.
"Nuo siniset heittiöt ovat kaikkialla — kaikkialla".
Graham mutisi vastaukseksi. Hän koetti nähdä vanhuksen, mutta varjo peitti hänen kasvonsa. Hänen teki mielensä kysellä, puhella, mutta ei tietänyt, millä aloittaisi.
"Voi kurjuutta ja kirousta", sanoi vanhus äkkiä.
"Kurjuutta ja kirousta! Ajettu pois huoneestani keskelle näitä kauhuja".