"Hyvin vähän ja nekin kurjia raukkoja. Nyt heidän aikansa on tullut. Eh! Heidän olisi pitänyt olla varuillaan. Mutta kaksi kertaa he estivät vaalit. Ja Ostrog — Ja nyt se on puhjennut ilmi, eikä mikään voi sitä ehkäistä, ei mikään. He hylkäsivät kaksi kertaa Ostrogin — Ostrogin, suuren työnjohtajan. Minä kuulin hänen raivoavan siihen aikaan — se oli kamalaa. Taivas heitä varjelkoon! Sillä ei mikään maan päällä voi heitä pelastaa nyt, kun hän on nostattanut Työkomppaniat heitä vastaan. Kukaan muu ei olisi uskaltanut sitä tehdä. Kaikki sinipukuiset ovat aseissa ja liikkeessä! Hän ajaa asiansa loppuun asti — loppuun asti".
Syntyi lyhyt äänettömyys. "Tuo Nukkuja", sanoi hän ja vaikeni.
"Niin", kysyi Graham. "Mitä hänestä?"
Ukon ääni painui tuttavalliseksi kuiskaukseksi ja kalpeat ja ryppyiset kasvot tulivat lähemmäksi. "Tuo oikea Nukkuja —"
"Niin", sanoi Graham.
"Kuoli jo aikoja sitten".
"Mitä?" sanoi Graham nopeasti.
"Jo aikoja sitten. Kuoli. Jo aikoja sitten".
"Se ei voi olla mahdollista!" sanoi Graham.
"On kyllä. On kyllä mahdollista. Hän on kuollut. Tuo Nukkuja, joka heräsi — vaihdettiin yöllä. Joku lääkkeillä huumattu miesparka. Mutta minä en uskalla sanoa kaikkea, mitä minä tiedän. Minä en uskalla sanoa kaikkea, mitä minä tiedän".