"Minä kuulin Nukkujan vapauttamisesta", sanoi Graham. "Mutta — kerta vielä, oletteko varma siitä, että hän on Ostrogin luona?"
"Ei hän päästä Nukkujaa käsistään", sanoi vanhus.
"Ja Nukkuja. Oletteko varma siitä, että hän ei ole se oikea. Minä en ole koskaan kuullut —"
"Niin kaikki tyhmeliinit uskovat. Niin ne ajattelevat. Ikäänkuin ei olisi olemassa tuhansia asioita, joista ei koskaan puhuta. Minä tunnen Ostrogin siksi hyvin. Enkö sitä sanonut teille? Minä olen Ostrogin kanssa tavallaan läheisissä väleissä. Läheisissä väleissä. Miniäni kautta".
"Minä otaksun —"
"Mitä?"
"Minä otaksun, ettei tuo Nukkuja mitenkään voi käyttää oikeuksiaan.
Minä luulen, että hän tulee olemaan vaan leikkikalu — Ostrogin tai
Neuvoston käsissä heti taistelun loputtua".
"Ostrogin käsissä — aivan varmaan. Miksei hän olisi nukkena? Ajatelkaa hänen asemaansa. Kaikki on tehty häntä varten, kaikki mahdolliset nautinnot. Miksi hän ei tahtoisi käyttää oikeuksiaan?"
"Mikä tuo Nautinnon kaupunki on?" kysyi Graham äkkiä.
Vanhus antoi hänen kysyä uudelleen. Kun hän vihdoinkin oli varma Grahamin sanoista, töytäisi hän tätä kovasti kylkeen. "Tämä on jo liikaa", sanoi hän. "Tehän pidätte vanhusta pilananne. Minä jo epäilin teidän tietävän enemmän kuin väitättekään".