»Et saa ahdistaa minua kysymyksilläsi, Chrissie. Et saa antaa ajatustesi lentää sellaista kyytiä. Kerroin sinulle kirjeessäni, että menin sinne tapaamaan häntä. He kutsuivat hänet ulos, ja hän tuli luokseni pieneen huoneeseen.»
»Missä se oli? Missä tuo sairaala on?»
»Joko sinä taas alat! Istu nyt paikallasi ja kuuntele rauhallisesti asioita, tyttöseni. En voi vastata kaikkiin kysymyksiin yhtaikaa.»
»Missä näitte hänet? Giffordkadullako?
»Missäs muualla? Ne valmistelivat juuri hänen siirtämistään muualle.»
»Minne?»
»Jonnekin hoitolaan, tietysti.»
»Cummerdown Hilliinkö?»
»Niin se taisi muistaakseni olla, Cummerdown Hill. Niin — ne sanoivat — Cummerdown Hill. Hän tuli ulos. Hän oli ihan tavallisen näköinen, ehkäpä hiukan itseensä vaipuneempi kuin ennen, mutta kun hänen silmänsä sattuivat minuun, säpsähti hän ja sanoi: ’En tunne teitä. — Juuri niin.’»
»No, sehän ei ollut hulluutta. Oliko hän hullun näköinen? Luulen, ettei hän halunnut puhella kanssanne — kaikkien niiden epämiellyttävien seikkojen jälkeen, mitä teidän välillänne on sattunut.»