Hän oli paljon halukkaampi juttelemaan Devizesin kanssa mielisairaita koskevan lainsäädännön uudistuksesta ja vakuuttamaan hänelle olevansa mitä edistysmielisin ja kykenevin ylilääkäri, kuin keskustelemaan hra Preembyn erikoistapauksesta. »Teemme mitä voimme», sanoi hän, »mutta toimintaamme rajoittaa äärimmäinen säästäväisyys, jota meidän täytyy noudattaa. Hoitajilla ei ole erikoista kouluutusta, eikä heitäkään ole kylliksi. Yleinen välinpitämättömyys mielipuolten asiaa kohtaan on tavaton. Jokainen, sellaisetkin, joilla on sairaita omaisia, koettavat unohtaa kaiken heitä koskevan.»
»Mutta kuinka on Preemby saattanut päästä ulos sairaalan alueelta?» kysyi Devizes. »Eikö se ole kokonaan aidattu?»
»Samoin kuin mielipuolisuutta koskevassa lainsäädännössäkään ei tausta ole yhtä ehyt kuin etupuoli. Mutta täällä meillä sentään on täydellinen muuri koko alueen ympäri niin sanoakseni. Alkuperäinen rakennus oli yksityinen talo muurilla ympäröityine puistoineen. Jonkun aikaa, 1700-luvulla, se oli poikakouluna.»
Hän näytti heille ikkunasta, eräitten ulkohuonerakennusten kattojen yli, takana olevan puiston ja viljelysmaan rajoja, jotka laskeutuivat pientä jokea kohti ja joitten rajaa osoittivat tietä vasten oleva muuri, vanhat hongat ja tammet. »Omasta puolestani», sanoi ylilääkäri, »myönnän, että hyvin perinpohjaiset uudistukset ovat tarpeen».
»Mahtaakohan serkku Widgery osata mitenkään selittää tätä», sanoi
Devizes.
»Widgerykö?»
»Hän kai täällä eilen kävi.»
»Hänkö?» sanoi ylilääkäri, mietti ja meni pöytänsä luo ikäänkuin joitakin papereita katsomaan. »Luulen, että nimi oli aivan toinen — jotakin sellaista kuin Goodchild. Ehkäpä olen sekoittanut nimet.»
»Hra Sam Widgery», virkkoi Christina Alberta, »olisi viimeinen henkilö haluamaan isän poispääsyä. Hän tuli kai ottamaan selville, ettei niin kävisi. Hän saattoi tulla vain saadakseen ilon tuijotella isää. Setä Widgery ei ole mikään kaunis sielu. Hän tahtoi ehkä vain ottaa selville, että muuri tosiaan kiersi koko laitosta.»
Ylilääkäri unohti epäilyksensä nimeen nähden ja kääntyi heitä kohti mielessään uusi ajatus. »Ette siis luule, että siinä oli mitään vihamielisyyttä? Eihän hän vain ole lähtenyt hra Widgeryä ahdistamaan? Missä tuo hra Widgery asuu?»