Mutta ei Devizes eikä Christina Alberta uskonut millään lailla mahdolliseksi, että hra Preemby olisi pyrkinyt takaisin Woodford Wellsiin.
»Hän on saattanut yhtä hyvin lähteä Canterburyyn tai Windsordiin, taikka suoraa tietä Roomaan», sanoi Christina Alberta.
»Tai Mesopotamiaan — tai British Museumiin», sanoi Devizes.
»Taikka minne hyvänsä», sanoi Christina Alberta epätoivoisesti.
He palasivat Lontooseen aivan ymmällään. Christina Alberta aikoi lähteä Cummerdownin poliisin puheille, että toimitettaisiin etsintä kaikissa kylissä ympäristöllä, mutta Devizes selitti, että siitä saattaisi olla enemmän pahaa kuin hyvää. Tähän saakka ei tyttö ollut tiennyt mitään Englannin mielipuolia koskevan lainsäädännön hellästä suopeudesta, nimittäin siitä vapautuksesta, joka seuraa kahden viikon vapaana oloa. Jos mielisairas pääsee pois hoitolasta ja pysyy sieltä poissa kaksi viikkoa, niin hän on lain mukaan taas terve, eikä häntä saa pidättää ilman uutta tutkimusta ja uutta todistusta. Jos pantaisiin koko paikkakunta ajamaan Preembyä takaa, seuraisi siitä vain, että hoitolan viranomaiset saisivat hänet jälleen haltuunsa. Ja tapahtuipa mitä hyvänsä, niin siitä ei saisi tulla mitään sanomalehtiin.
»Mutta sillä välin kuin me emme tee mitään, saattaa hän maata kuolleena jossakin syrjätien ojassa», sanoi Christina Alberta.
»Jos hän on kuollut, niin hän ei välitä, vaikka hänet löydettäisiin hiukan myöhemminkin», sanoi Devizes.
Ei, ei ollut muuta tekemistä kuin odottaa Lonsdalen talleilla, että hän sattuisi palaamaan sinne. Crumbit menivät Shorehamiin, ja Christina Alberta jäi yksin atelieriin, mutta kun hän oli ollut siellä yhden loppumattoman päivän, muisti Paul Lambone erään käytännöllisen laitoksen, joka hankki sopivia naishenkilöitä vapauttamaan yksinäisiä ihmisiä ainaisesta odotuksesta.
Kului päivä, toinen, kolmas. Ei näkynyt merkkiäkään Sargonista, ei kuulunut mitään uusista opetuslapsien kutsumisista taikka pyrkimisistä käymään kuninkaan luona. Hän oli haihtunut ilmaan. Christina Albertan mielikuvituksessa syrjäytti pienen, kutistuneen ruumiin näkeminen jossakin ojassa hoitolan kopissa olevan kiusatun olennon. Mutta tietoisuus kieltäytyy säilyttämästä tuskallista kuvaa, joka ei vie minnekään, ja Christina Albertan mielikuvitus lakkasi nyt käsittelemästä isän kohtaloa, kunnes uusia aineksia olisi saatu. »Hän ilmaantuu varmasti jonnekin.» Hän pelkäsi erikoisesti sitä, että hän ilmaantuisi jossakin liian pelottavien otsakkeiden alla. Hän alkoi varustautua kuin ensimmäiset kristityt toista tulemista varten. Hänen isänsä katoamisen arvoitus tuli pysyväiseksi hänen tietoisuudessaan, tuli ikäänkuin hänen jokapäiväisten toimiensa kehykseksi, näyttämökaareksi. Sen ohella hän palasi miettimään tuota kummallista, häntä itseään ja hänen suhdettaan Devizesiin koskevaa pulmaa.
12.