»Enpä oikein luule, että voin kertoa teille mitään tarinaa.»
»Koettakaa vain parastanne. Se on vain suoraa peliä.»
»Niin on.»
Syntyi vähäinen hiljaisuus.
»On ihmeellistä puhua teille tällä tavalla», sanoi Christina Alberta.
»On ihmeellistä, kun voi puhua kelle hyvänsä tällä tavalla.»
»Tunnen, että te ja minä olemme ymmärtäneet toisemme.»
Hän katseli hetken toisen totisia silmiä. Hänessä häilähti kuin liikutuksen aalto. Hän ei voinut puhua. Hän ojensi vain kätensä koskettaakseen Devizesin kättä, ja hetken olivat heidän kätensä yhtyneinä.
13.
Christina Alberta pääsi uskontunnustukseensa vasta atelierissä heidän palattuaan sinne ja päästettyään seuranaisen kotiin. Sielläkään he eivät järjestäneet asiaa aivan heti. Devizes käveli edestakaisin ja katseli Haroldin piirroksia, ja Christina Alberta ajatteli, että hän noista piirroksista johti Haroldin luonteen hyvin merkillisellä tavalla. Hän oli utelias tietämään, minkälainen Fay oli. »Minkänäköinen on rva Crumb?» kysyi hän. »Näyttäkää minulle jotakin hänestä, sellaista, joka kuvaa häntä.»
Christina Albertasta oli hyvin mieluista ajatella, että hän oli hieman arka hänen seurassaan. Hän tunsi, että se merkitsi hänen tasa-arvoisuutensa tunnustamista. Devizes kunnioitti häntä, ja se oli Christina Albertasta hyvin tärkeää.