Hän riippui Bobbyn kaulassa jonkun aikaa. Sitten hän irroittautui ja seisoi hänen edessään pyyhkien silmiään, tuo sama Christina Alberta, jonka Bobby niin hyvin tunsi; kyynelten jäljet vain olivat uudet. »Jos naiset eivät voi paremmin hillitä tunteitaan», sanoi hän, »niin heidän on palattava haaremeihin. Emme voi saada kumpaakin yhtaikaa. Mutta minä en mene naimisiin sinun kanssasi. Maailmassa ei ole sellaista miestä, jonka kanssa voisin mennä naimisiin. Tahdon olla vapaa ja riippumaton nainen, Bobby. Tästä alkaen.»
»Mutta minä en ymmärrä», sanoi Bobby.
»Se ei tapahdu senvuoksi, etten minä tahtoisi sinun rakastavan minua.»
Bobby oli ällistynyt.
»Bobby», kuiskasi hän ja näytti hehkuvan.
Bobby otti hänet taas syliinsä ja puristi häntä ja painoi hänen poskiaan ja korviaan itseään vasten, suuteli häntä, ja suuteli häntä taas, ja hänestä tuntui hänen oman arvottomuutensa merkiltä, että hän tällaisella hetkellä saattoi ajatella, olisiko maailmassa ihanampia suutelolta kuin kyynelten maustamat.
Ja tyttö ei kuitenkaan menisi naimisiin hänen kanssaan. Hän oli siepannut itsensä pois häneltä ja oli kuitenkin hänen sylissään.
Bobby oli äärimmäisimmän ällistynyt siitä, mitä nyt oli tapahtunut, mutta oli ihan selvää, ettei hänen kihlauksensa loppu suinkaan merkinnyt tämän rakastelemisen loppua. Rakkautta tässä kaikissa tapauksissa oli, ja selvää oli myös, että vuodenaika oli rakkauden aikaa. Kuningatar Toukokuu hallitsi maailmaa. Heidän ympärillään uhkuivat ruusut kukkiensa valkeutta ja vanhemmatkin pensaat olivat juuri kukkaan puhkeamaisillaan.
4.
Bobby istui hämärissä ystävineen ajatellen kaikkea, mitä hänelle oli tapahtunut tänään, ajatteli Christina Albertan suolaisia kyyneleitä ja hänen käytöksensä ainaista, arvoituksellista outoutta. Hän oli yhä äärimmäisen hämmästynyt, mutta nyt laajalla, rauhallisella, tyytyväisellä tavalla. Christina Alberta ja hän eivät nähtävästi menisi naimisiin, ja kuitenkin tyttö oli suudellut häntä ja syleillyt häntä, ja hänellä oli vapaus istua hänen jalkainsa juuressa. Toistaiseksi hänen ei tarvinnut nöyryyttää itseään kertomalla muille, että hän ei menisikään naimisiin Christina Albertan kanssa. Hän ei sanonut mitään. Hänen ajatuksiaan ja tunteitaan ei voinut ilmaista sanoilla. Christina Alberta oli myös suljetun vaiti. Jokainen näytti vaipuneen omiin ajatuksiinsa. Keskustelu näköalasta, tähdistä ja satakielten saapumisesta ja muuttolinnuista juoksi hetken ja kuoli sitten.