"Me emme ole vielä alkaneet, Sunny", virkkoi Cecily.
"Sonny! Se on amerikkalainen muoto", sanoi mr Direck.
"Ei. Me nimitämme häntä Sunny Jimiksi", sanoi Cecily. "Nyt siellä aloitetaan uudelleen."
"Sunny Jim on myöskin amerikkalainen nimi", virkkoi mr Direck palaten asemilleen.
Taistelu alkoi uudelleen. Ja pian selvisi, ettei ensimäisen maalin saannissa ollut vielä tullut kysymykseenkään totinen ponnistelu. Teddy ja Cecily muodostivat pelottavan tehokkaan yhdistelmän. Heidän loistavia hyökkäyksiään vastaan, joita äkilliseen, mutta vaikuttavaan tapaan tuki hindulainen heidän oikealla puolellaan sekä johti valtavin huudoin mr Britling (keskustasta), mr Direck, sivuvaununainen ja mr Raeburn taistelivat turhaan. Erään nopean etenemisen pysähdytti vain automobiilitakki, jonka poimuissa pallo säilyi, kunnes saapui apua; toisen ehkäisi mr Raeburnin pelottava isku, joka sai pallon nuorimman Britlingin päätä hipoen viilettämään kentän toiseen päähän; kolmas päättyi siten, että Cecily toimitti pallon nopeasti oikealla puolella olevalle vanhemmalle Britlingin pojalle, joka ampui sen nopeasti ja selvästi maaliin mr Lawrence Carminen puolustavaan eleiden muodostaman ristikon läpi. Sitten sai mr Britlingin puolue hyvin pian toisen maalin ja kohta kolmannenkin.
Nyt mr Britling kuulutti kovalla äänellä, että "puoli aikaa" oli kulunut ja selitti mr Direckille, että toisen puolen saatua kolme maalia katsottiin puolet ajasta kuluneeksi, pidettiin viiden minuutin lepohetki ja vaihdettiin puolia. Kaikki olivat palavissaan ja tyytyväisiä lukuunottamatta automobiilitakkiin puettua rouvashenkilöä, joka oli täysin viileä. Kaikkien silmistä loisti taisteluhalu eikä mikään varjo olisi sumentanut mr Direckin ehtoopäivän kirkkautta, ellei hän olisi tuntenut jonkinlaista sanoin selittämätöntä levottomuutta mr Raeburnin housujen vuoksi.
Huomattava on, ettei mr Direck ollut koskaan ennen nähnyt mr
Raeburnia eikä tiennyt mitään hänen housuistansa.
Ne näyttivät olevan putoamassa. Alunpitäen ne olivat olleet verraten runsaat jalkain seutuvilla, ne oli käännetty, ja pelin kestäessä kerääntyi toinen flanellipoimu toisensa jälkeen mr Raeburnin nilkkoihin. Mikäli peli salli, käytti hän tavan takaa hyväkseen tilaisuutta kiertääkseen taas kaksinkerroin kuusi tuumaa tai enemmänkin tuota kasaantunutta kangasmäärää. Mr Direck tietysti luuli tuon menettelyn päättyvän onnettomasti. Hän ei tiennyt, että mr Raeburnin housut olivat kuin virta, että ne voivat olla lakkaamatta putoamassa silti koskaan loppumatta…
Mr Direckin mieleen kuvautui, kuinka tuo onnellisen tietämättömyyden tila yhtäkkiä häviää kamalan katastroofin tapahtuessa…
Tätä huolta lukuunottamatta mr Direck oli yhtä tyytyväinen kuin kuka muu hyvänsä.