"Anteeksi!" sanoi hän kääntyen puolittain mr Britlingiin päin ja muuttuen vivahdusta punaisemmaksi poskiltaan.
Mr Britlingin silmiin tuli alistunut ilme. "No?" sanoi hän.
"Minun ei taida olla viisasta ostaa matkalippua Boulognen esperantokongressiin, sillä minä luulen, että Itävallan ja Serbian välille syttyy sota, ja Venäjä ehkä julistaa sodan Itävallalle."
"Niin voi käydä. Mutta en minä pidä sitä luultavana."
"Jos Venäjä julistaa sodan Itävallalle, niin Saksa julistaa sodan
Venäjälle, eikö niin?"
"Ei, jos se on viisas", vastasi mr Britling, "sillä siten joutuisi
Ranskakin mukaan".
"Sitäpä minä kysynkin. Jos Saksa ja Ranska joutuvat sotaan, niin minun täytyy asevelvollisena palata kotiin. Se sattuu minulle kovin sopimattomaan aikaan."
"En minä usko Saksan ryhtyvän niin hurjaan yritykseen kuin Venäjän kimppuun hyökkäämiseen. Sehän ei pakottaisi ainoastaan Ranskaa, vaan vielä meidätkin ottamaan osaa."
"Englanninko."
"Tietysti. Emmehän me saata nähdä Ranskan häviävän. Se on päivänselvää. Niin selvää, ettei se voine tulla kysymykseen… Aivan mahdotonta … Ellei Saksa halua maailmansotaa."