"Kiitoksia", sanoi hra Heinrich, pikemmin tottelevaisen kuin rauhoittuneen näköisenä.
"Minä otaksun", virkkoi mr Direck vaitiolon katkaisten, "ettei Saksassa ole mitään suurta puoluetta, joka haluaisi sotaa. Miten on sen nuoren kruununprinssin laita?"
"Kyllä ne hänet kurissa pitävät", sanoi mr Britling hiukan ärtyisesti. "Kyllä ne hänet kurissa pitävät…"
"Ennen minäkin soitin hätäkelloa Saksan vuoksi", sanoi mr Britling, "mutta vähitellen olen alkanut yhä enemmän luottaa Saksan kansan enemmistön terveeseen järkeen — ja keisariin myöskin, miksei. Hän on — hra Heinrich sallinee minun olla tässä kohden saksalaisten pilalehtien kannalla — toisinaan hieman teatraalinen, toisinaan hieman itserakas, mutta rauhaa hän pyrkii säilyttämään melodraamallisella, mieluisasti väritetyllä tavallaan. Olen varma siitä, että hän pyrkii säilyttämään rauhaa…"
2.
Aterian jälkeen juolahti mr Britlingin mieleeni loistava ajatus, miten mr Direckin viihtymistä ja mukavuutta oli edistettävä.
Olisi luullut, ettei mr Direck mitenkään kyennyt kirjoittamaan kirjeitä ranteen ollessa kipeä. Teddy ehdotteli kirjoituskonetta, mutta mr Direckin vasen käsi oli kovin kömpelö. Silloin muisti mr Britling erään omaamansa taidon, jonka mr Direck ehkä niinikään omasi, vaikkei siitä mitään tiennyt, nimittäin taidon kirjoittaa vasemmalla kädellä käyttäen peiliä apunaan. Koulupoikaiällä mr Britling oli aivan sattumalta huomannut, että oikean käden vaivalloisesti opetellessa kirjoittamaan oli vasen käsi ihan aavistamatta saanut opista osansa. Ottamalla kynän vasempaan käteensä ja kirjoittamalla oikealta vasemmalle katsomatta ollenkaan kynän jälkeä voi saada syntymään käännetyn käsialan, joka on peilissä luettavissa. Noin kolme henkilöä viidestä osaa aivan odottamattaan tämän tempun. Mr Britling osoitti taitoansa käytännössä, ja sitten koetti kykyänsä miss Corner, joka oli sattumalta tullut tiedustelemaan mr Direckin vointia, ja sitten koetti kykyänsä mr Direck. Molemmat osasivat. Sitten toi Teddy kalkiopaperiarkin, ja mr Direck saattoi jälleen hoitaa kirjeenvaihtoansa panemalla arkin nurinpäin kirjoituspaperinsa alle.
He istuivat pienen pöydän ympärillä setrien alla huvitellen itseään näillä kokeilla. Sitten Cecily, mr Britling ja pikkupojat piirtelivät porsaita silmät ummessa, ja vihdoin pelasivat mr Britling ja Teddy kiivaan erän badmintonia, kunnes oli aika juoda teetä. Cecily istui mr Direckin vieressä osoittaen tapaturmaan kohdistuvaa mielenkiintoa, ja viimeksimainittu kertoi Adirondacksissa viettämästään kesälomasta sekä ilmaisi ihastuneensa matkustamiseen. Cecily sanoi hänkin olevansa erittäin halukas matkustamaan. Mr Direck sanoi lähtevänsä heti parannuttuaan Pariisiin ja sieltä Saksaan. Hän oli erittäin utelias näkemään Saksaa ja sen peloittavaa militarismia. Hän tahtoi paljoa mieluummin nähdä Saksan kuin Italian, jonka hän arveli olevan etupäässä taidetta ja muinaistutkimusta. Häntä viehättivät enemmän nykypäivien kysymykset. Vaikka ei hän tietenkään aikonut jättää Italiaakaan näkemättä, kun kerran oli näin kauas tullut. Sitten keskustelu katkesi, kun syntyi aika hämminki. Hra Heinrichilta näet oli kadonnut orava.
Hän tuli ulos auringonpaisteeseen niin hämmennyksissään, ettei ollut muistanut suojaavaa hattuansa. Hän oli sangen punainen ja sydän liikutuksen vallassa.
"Mitä minun on tehtävä, jos ei sitä löydy?" huusi hän. "Se on kadonnut!"