"Minä ajattelin, että olit kukaties tehnyt naimaliiton jonkin laulajatytön kanssa tai jotakin sentapaista", vastasi mr Britling.
"Ja ostanut vähittäismaksuilla ison, kermanvärisen automobiilin, jonka hän olisi ajanut rikki. Ei, sellaista sattuu vasta myöhemmällä iällä… Minä ilmoittaudun vain jonkun cambridgelaisen tupakkamyymälän kaunottaren uskolliseksi ihailijaksi — ja jatkan opintojani vuoden tai pari…"
6.
Vaikka mr Britlingin ei tarvinnut enää olla huolissaan poikansa suhteen, oli hänen mielensä kuitenkin omituisen levoton koko heinäkuun ajan. Hänestä tuntui, ettei maailma ollut oikealla tolalla, ja tätä tunnettaan hän yritti poistaa erilaisten huvittelujen avulla. Hienompi, salatajuinen erittely vei kenties tuloksiin, joita hänen tietoinen minänsä ei tahtonut hyväksyä. Ja kun hän ajoi polkupyörällä mrs Harrowdeanin luo saadakseen imartelua, huvia ja yleistä mielihyvää, niin toivioretken esine ei laisinkaan innokkaasti varmentanut kaikkea, mitä hän halusi uskoa itsestään ja maailmasta, kuten oli ollut laita heidän romanttisen ystävyytensä aikaisemmilla asteilla. Mrs Harrowdean oli yhä vihamielinen Edithiä kohtaan; hän näytti päättäneen tehdä tilanteen sietämättömäksi. Ja kuitenkin oli joitakin hetkiä, jolloin entinen läheinen suhde vallitsi.
He kävelivät hänen tulopäivänsä iltapuolella naurettavan pienen puiston läpi huvimajaan, josta avautui näköala, ja keskustelivat Irlannin Kysymystä koskevasta lentokirjasesta, joka nyt oli valmistumaisillaan.
"Tietysti", sanoi mrs Harrowdean, "tietysti siitä tulee mainio lentokirjanen".
Hänen äänessään oli empimistä, joka sai mr Britlingin odottamaan jatkoa.
"Mutta minun luullakseni kaikenlaiset kirjailijat voisivat julkaista Irlantia koskevan lentokirjasen. Sitävastoin ei kukaan muu kuin sinä voisi kirjoittaa 'Hiljaisia tienoita'. Voi, miksi sinä et valmista tuota suurenmoista ihanaa teosta ja jätä koko tätä todellisuuden ja sanomalehtien maailmaa, kaikkea tätä raakaa, alhaista, kaikkea riitaa ja jaarittelua muitten asiaksi. Sinulla on hallussasi taikavoima, sinä voisit olla runoilija, voisit pelastaa meidät rumasta olevaisesta kauneuden maahan — ja kuitenkin tyydyt olemaan arvostelijana ja riitapukarina. Se johtuu sinun ympäristöstäsi. Inhottavista käytännöllisistä harrastuksistasi. Siitä käytännöllisyydestä, joka on aina sinun vaiheellasi. Sinun ei pitäisi koskaan nähdä sanomalehteä. Yhdenkään amerikkalaisen ei pitäisi päästä lähemmäksi kuin kymmenen peninkulman päähän sinusta. Sinun pitäisi juoda maitoa maljoista liljaisissa laaksoissa."
Mr Britling, joka tavallaan piti tuollaisesta puheesta, mutta kuitenkin sen kestäessä tunsi itsensä naurettavan paisutetuksi, jopa typeräksikin, vastaili heikosti ja vaatimattomasti.
"Minä luin Nation'issa äskettäin julkaisemasi kirjeen", sanoi mrs Harrowdean. "Miksi antaudut väittelyihin. Minun teki mieleni lähteä päätä pahkaa Nation'iin, saada sinut käsiini, pyyhkiä pois kiukkusi ja viedä sinut kokonaan pois — johonkin rauhaisaan, kauniiseen paikkaan."