Kirjeenvaihdon aloitti jälleen mr Britling kirjoittamalla pienen, leijonankitalavaa koskevan anteeksipyynnön, johon saapui ihastuttavan liikuttava vastaus. Mr Britling tietysti vastasi vakuutellen ja selitellen. Mutta ennen toisen kirjeen perilletuloa oli mrs Harrowdeanin mieliala muuttunut. Hän päätteli, että jos mr Britling tosiaankin olisi tahtonut osoittaa selvää ja rakastavaa katumusta, niin hän olisi jättänyt lyhyen kirjelappunsa lähettämättä ja olisi rientänyt hänen luokseen hurjassa, epätoivoisessa mielentilassa ja olisi polvilleen paneutuen anonut häneltä anteeksi. Mrs Harrowdean siis kirjoitti tässä tarkoituksessa toisen kirjeen, joka joutui matkalle samaan aikaan kuin mr Britlingin toinen kirje, ja jouduttuaan kirjallisen kykynsä valtaan hän kehitti väitteensä mr Britlingin välinpitämätöntä käytöstä koskevaksi yleiseksi syytökseksi, sanoi hyljänneensä kaiken hänen kanssaan suunnitellun tulevaisen onnen toivon ja päättäneensä kerta kaikkiaan lopettaa heidän suhteensa ja soveliaan, arvokkaalle kaipaukselle omistetun suruajan ohimentyä kutsua Oliverin saamaan kärsivällisyytensä ja hyvyytensä palkan. Euroopan tilanne oli nyt siinä määrin kärjistynyt, että se hermostutti mr Britlingiä, ja hän vastasi kirjeellä, joka oli tarkoitettu sovintoa rakentavaksi, mutta joka muuttuikin mrs Harrowdeanin "kohtuuttomuutta" käsitteleväksi vakavaksi moitteeksi. Sill'aikaa mrs Harrowdean oli saanut hänen toisen, hellän kaunopuheisen kirjeensä, joka aiheutti syvää liikutusta, ja koska hän äsken oli puhdistanut mielensä epämieluisista kuohuista, niin hän vastasi kirjoittamalla herttaisen rakkauskirjeen. Tästä lähtien heidän kirjeenvaihtonsa oli kahtalainen, vuoroin kiukkuinen, vuoroin lemmekäs; mrs Harrowdeanin kolmas kirje oli hellä ja siihen toi hellän vastineen mr Britlingin neljäs kirje; mutta sillä välin mrs Harrowdean oli saanut mr Britlingin kolmannen kirjeen ja vastasi siihen sangen sapekkaasti, ja viimeksimainittuun sopi hyvin mr Britlingin viides, joka lähti matkaan vähää ennen mrs Harrowdeanin jalomielistä ja lopullista viidettä kirjettä. Mr Britlingin viidenteen kirjeeseen saapui vastaus lauantaina, lauantaina elokuun ensimäisenä 1914 — sähköteitse. Oliver oli Hollannissa lepuuttamassa kovia kokenutta tunne-elämäänsä, ja mrs Harrowdean sähkötti mr Britlingille: "Olen sähköttänyt Oliverille, hän tulee luokseni, älkää vaivautuko vastaamaan."
Mrs Harrowdean oli ihmeissään, kun ei kahteen päivään kuulunut vastausta. Hän ei saanut vastausta kahteen päivään, sillä juuri siihen aikaan Englannin sähkölennättimet joutuivat kokemaan ihmeellisiä asioita, ja mrs Harrowdeanin ilmoitus saapui mr Britlingin asuntoon vasta maanantaina iltapuolella, polkupyörällä liikkuvan boyscoutin kuljettamana. Mr Britling oli silloin Claveringsissa keskustelemassa Belgian valtaamisesta, joka pakotti Englannin ryhtymään sotaan, eikä hän avannut pientä, punaisenruskeata koteloa ennenkuin puoli seitsemän tienoissa. Hän ei huomannut katsoa lähettämispäivää eikä -tuntia, mutta huomasi, että kysymyksessä oli haaste. Hän huomasi, että häntä odotettiin heti saapuvaksi iäksi lopettamaan tämä onneton eripuraisuus vaikuttavan ja tunnekylläisen kohtauksen avulla. Mr Britlingin mieli oli nyt siinä määrin sotaa täynnä, että kysymyksessä oleva sovintohetki tuntui hänestä mitä värittömimmältä ja mielenkiinnottomimmalta velvollisuudelta. Mutta hän älysi luvattomain lemmenliittojen salaperäisen lain pakottavan näyttelemään aljettua osaa. Hän siirsi lähtönsä illallisen jälkeen — eihän ollut mitään syytä peljätä kuuvalossa kulkemista, jos ajoi varovasti — sillä Hugh ja Cissie tulivat ehdottamaan hockeyerää pelattavaksi. Hockey virkisti hermoja, sai paremmin kuin mikään muu unohtamaan sodan, tuon suunnattoman onnettomuuden, jota hän ei ollut milloinkaan uskonut mahdolliseksi, ja hän suostui ehdotukseen varsin mielellään…
10.
Kokonaisia päiviä mr Britlingin tajunnan laajempi puoli, joka nimenomaisesti erosi saman tajunnan minäkohtaisesta kärjestä, oli yhä eloisammin ja yhtenäisemmin kuvastellut alkavaa näytelmää, missä sivistys heitti syrjään tuhannet hajalliset rauhanpuuhansa ja tarttui hammasta purren aseihin taistellakseen armotonta taistelua militaristista imperialismia vastaan. Matching's Easyn näkökannalta tämä kasautuneen vihamielisyyden suunnaton kristallisoituminen merkitsi toistaiseksi ainoastaan sanomalehtiuutisten otsakkeiden sekaannusta sekä palstojen uudenlaista järjestelyä noissa valkoisissa ikkunoissa, joista rauhassa elävä Englanti saattoi seurata maailman tapahtumia. Se mitä sanomalehdet kertovat oli mittaamattoman kaukana todellisesta viheriästä nurmikosta, missä lukija asteli, mittaamattoman kaukana mr Dimplestä ja hänen kirkonkelloistaan, jotka lähettivät leveitä hyväileviä sointuja kuuntelijan korviin, kaukana puiston hirvistä, jotka puskea kolistaen karistelivat sarvistaan samettipeitettä, kaukana teurastajan rattaista ja teurastajapojan kohteliaasta tervehdyksestä hänen ajaessaan pitkin puistokujaa. Se oli uusi maailma, useimpien mielestä epätodellisempi kuin romaanien ja näytelmien maailma. Puhuessaan noista ajoista ihmiset samalla tunsivat juttelevansa taruja ja tekevänsä ajatuskokeita.
Torstaina heinäkuun 23:ntena Itävalta-Unkarin Belgradissa oleva lähettiläs jätti Serbian hallitukselle mahdottoman uhkavaatimuksensa pyytäen vastausta neljänkolmatta tunnin kuluessa. Jälkeenpäin kertyneen viisauden nojalla tiedämme nyt riittävän selvästi, mitä tuo merkitsi. Sarajevossa tehty rikos oli kaivettava esiin ja tehtävä sodan aiheeksi. Mutta tuhannesta eurooppalaisesta ei yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän vielä edes aavistanutkaan, kuinka heidän tuli käymään. Uhkavaatimus oli silmäänpistävällä paikalla missä aamulehdissä, jotka saapuivat perjantaina mr Britlingin luettaviin, mutta se ei mitenkään vallinnut muita uutisia; sir Edward Carsonin hylkäyslausunto hallituksen tekemästä Ulsteria koskevasta ehdotuksesta oli parhaalla paikalla ja melkein yhtä huomattavia kuin Serbian uutiset olivat madame Caillaux'n juttua ja Pietarissa sattunutta katusulkutaistelua kuvailevat tiedonannot. Aamiaisen aikana hra Heinrich sai kysymyksiinsä rauhoittavat vastaukset.
Lauantaina sir Edward Carson oli yhä etualalla, Venäjä oli ryhtynyt välittäjäksi ja pyysi Serbialle pitempää mietintäaikaa ja Daily Chronicle väitti päivää kriitilliseksi koko Euroopalle. Dublin pistinhyökkäyksilleen ja tykinluoteineen työnsi maanantaina Serbian taka-alalle. Idässä ei ollut vielä ammuttu laukaustakaan, ja Irlannin mellakka, jonka Saksa oli ottanut laskuihin, oli vasta tulossa. Sir Edward Grey'n sanottiin tekevän kovasti työtä rauhan säilyttämiseksi.
"Se on vain suden ulvontaa", sanoi mr Britling hra Heinrichille.
"Mutta susi siitä lopulta sukeutui", sanoi hra Heinrich. "Kunpa en olisi lähettänyt esperantokongressin ennakkomaksua. Ihan varmaan se lykkäytyy."
"Katsokaahan!" sanoi Teddy sangen ystävällisesti hra Heinrichille tiistaina näyttäen sanomalehteä, jossa "Dublinin verenvuodatus" oli työntänyt "Sodanuhkan" aivan taka-aloille.
"Sitähän me teille sanoimme", virkkoi mr Britling. "Ei kukaan halua
Euroopan sotaa."