Kaikista tuollaisista kaameista mielialoista voi mr Britling paeta ainoastaan työlamppunsa valopiiriin. Hänen työnsä voi loihtia esiin näkyjä, kuin opiumi-unia, järjestyksen ja oikeuden maailmasta. Keskellä maailmanvararikon synkkää aikaa hän ryhtyi suunnittelemaan entistäkin rohkeampaa yritystä — välittämättä siitä, oliko toiveita saada kannattajia…
2.
Mutta tänä yönä ei edes lampun valopiiri voinut pitää hänen ajatuksiaan koossa. Epäilys oli hiipinyt tähän viimeiseenkin turvapaikkaan. Hän veti paperit lähemmäksi itseään ja selaili jo suunnittelemaansa osaa.
Kirjassa, jota hän nyt alkoi kirjoittaa, oli hänen aikomuksensa selvitellä niitä hallitusmenetelmiä, jotka voisivat tehdä maailman olojen valvonnan varmemmaksi ja oikeamielisemmäksi. Hän uskoi yhä kansanvaltaan, mutta tajusi yhä selvemmin, ettei kansanvalta ollut löytänyt vielä omaa menetelmäänsä. Sen oli päästävä käsiksi ihmisten omiintuntoihin, sen oli varustauduttava elimillä, joita ei vielä ollut muodostunut. Lukemattomia uutteran kokeilun ja väittelyn vuosia oli ihmiskunnan vielä elettävä, ennenkuin tämä suuri aate voi muuttua todellisuudeksi ja oikeus, toteennäytetty oikeus, voi päästä vallitsemaan maailmaa.
Sitä ennen täytyi maailman yhä olla verisen melodraaman, korviasärkevän metelin, tarttuvan hulluuden ja rajattoman, järjettömän hävityksen näyttämönä. Toinen hieno yksilö toisensa jälkeen temmattiin opinnoistaan, yliopistosta ja laboratoriosta surmattavaksi ja vaiennettavaksi…
Voiko ajatella, että tämä mielettömänä hirviönä riehuva ihmiskunta olisi koskaan ajatuksen hienoon verkkoon vangittavissa ja siinä säilytettävissä?
Eikö ollut pelkkää vaateliaisuutta ja mielettömyyttä, jos yksityinen mies ryhtyi suunnittelemaan maailman parempaa hallitsemista?
Ihminen on pyristellen, kärsimystä tuottaen ja itse kärsien sukeltanut esiin luovan Ajan pimeydestä, joka kohta on hänet jälleen musertava ja nielevä. Eikö olisi parempi pyristellä toisten mukana, eikö olisi parempi syödä, juoda, tapella, kirkua, itkeä ja rukoilla, unohtaa Hugh, lakata häntä muistelemasta, poistaa mielestään kaikki nuo itserakkaat "paremman maailmanhallituksen" ajatukset ja kääntyä sodan valoisampiin puoliin, katselemaan tapahtumia pilalehtien näkökannalta? Eihän ruoka ja juoma lopu, vaikka poikamme ovatkin kuolleet. Ihmiskunta, joka on hoiperrellut liejuun ja vereen, koettakoon parhaansa mukaan hoiperrella takaisin säännöllisiin oloihin…
Säilyttäkäämme joka tapauksessa kallisarvoinen huumorinvaistomme…
Hän veti käsikirjoituksen luokseen. Hetkisen hän istui koristellen sen otsaketta "Kuinka maailmaa paremmin hallittaisiin" pienillä, irvistelevillä paholaisen päillä ja häilyvillä hännillä…