"Minun synkeydestäni teidän synkeyteenne", sanoi mr Britling.
Hänen täytyi kirjoittaa kirje englanninkielellä. Mutta vaikka he eivät osaisikaan englantia, löytyisi varmaan sellainen henkilö, joka sen heille kääntäisi. Hänen täytyi kirjoittaa niin selvästi kuin suinkin mahdollista.
4.
Hän työnsi syrjään käsikirjoituksensa "Kuinka maailmaa paremmin hallittaisiin" ja alkoi kirjoittaa jokseenkin hitaasti pyörein ja selvin kirjaimin:
Hyvä herra,
Kirjoitan teille tämän kirjeen ilmoittaakseni, että lähetän takaisin ne muutamat pikku esineet, joita poikanne pyynnöstä olen säilyttänyt sodan puhkeamisesta saakka. Lähetän ne —
Mr Britling jätti tähän kohtaan toistaiseksi aukon täyttääkseen sen sitten, kun saisi selville, miten lähetys tulisi tapahtumaan norjalaisen välittäjän avulla.
Erityisesti on kysymyksessä hänen viulunsa, jota hän on kolmeen kertaan pyytänyt teille lähettämään. Se lienee joko teiltä saatu lahja tai käsitti hän sen monien kotiin ja teihin liittyvien seikkain symboliksi. Minä pidän silmällä, että se tulee erikoisen huolellisesti päällystetyksi, ja teen kaikkeni saadakseni sen saapumaan vahingoittumattomana perille.
Tahdon lausua teille, ettei tämän sodan paino ja kiihtymys ole saanut meitä täällä Matching's Easyssä unohtamaan ystäväämme, teidän poikaanne. Hän oli yksi meistä, me pidimme hänestä, hänellä oli täällä ystäviä, jotka yhä edelleenkin ovat hänen ystäviänsä. Me pidimme häntä kelpo toverina, ja teidän menetyksenne merkitsee meillekin tappiota. Olen koonnut teitä varten muutamia pikavalokuvia, joita minulla sattui olemaan ja joissa voitte nähdä hänet auringonpaisteessa; ne kenties tekevät teille helpommaksi kuvailla mieleenne hiukan elävämmin kuin muuten olisi mahdollista, millaisissa oloissa hän täällä eli. Erääseen näistä kuvista haluan erikoisesti viitata. Siinä näkyy perheemme aterioimassa ulkona, ja kuten näette, istuu lähinnä poikaanne eräs nuorukainen, vuotta tai paria nuorempi kuin hän, kilistellen lasia hänen kanssaan. Olen piirtänyt ristin hänen päänsä yläpuolelle. Hän oli vanhin poikani, hän oli minulle hyvin rakas ja hänkin on kaatunut tässä sodassa. Kuten näette, hymyilevät he toisilleen hyvin hilpeästi.
Tuota kirjoittaessaan oli mr Britling tullut lähemmin ajatelleeksi valokuvia ja oli ottanut ne esiin pienestä laatikosta, jonne hän tapasi ne pistää. Hän haki esiin ne kortit, joissa nuori saksalainen oli mukana, mutta huomasi joukossa olevan toisiakin auringonpaisteisia kuvia, joilla oli hänelle nyt aivan toinen merkitys kuin ennen. Siellä oli kaksi, joissa nähtiin pikkupojat, Teddy, Hugh, Cissie ja Letty hanhenmarssissa, eräs kortti, joka esitti mr Van der Pantia hymyillen seisomassa valtaovella hra Heinrichin jättämät tohvelit jalassa. Siellä oli lukemattomia Teddynkin kuvia. Kodakilla on onnellinen vaisto kieltäytyä toimimasta pilvisinä päivinä, joten valokuvien säilyttämät elämän muistot muodostavat sarjan valoisimpia hetkiä. Näiden pikavalokuvien yläpuolella olevassa laatikossa lepäsivät Hugh'n kirjeet ja sekalainen kokoelma hänen elämäänsä koskevia asiapapereita.