Poliittisessa suhteessa on brittiläinen valtakunta omituisten sattumain kömpelö kokoelma. Se on ilmiö, josta sopii ylpeillä yhtä vähän kuin piikiven reunaviivoista tai perunan muodosta. Suurimmalle osalle Englannin kansaa Intia ja Egypti ja koko tuo puoli järjestelmäämme eivät merkitse yhtään mitään; kauppamme on asia, jota he eivät ymmärrä, ja valtiomme rikkauteen heillä ei ole mitään osaa. Iso-Britannia on ollut neljän kansanvallan muodostama ryhmä, joka on kiedottu valtavaan, mutta sattumalta syntyneeseen imperialismin verkkoon. Tavallinen kansalainen elää täällä poliittisen avuttomuuden tunnossa kehdosta hautaan. Siitä huolimatta elää täällä suuri kansa samoinkuin Venäjälläkin, kansa, jolla on oma sielu ja luonne, kansa, joka on auttamattomasti hyväsydämistä ja varustettu omintakeisella lahjakkuudella, jolta vielä puuttuu täysin vastaavaa tahtoa ja ilmausta. Me olemme aloitelleet samaa suurta koetta, jota Ranska, Amerikka, Sveitsi ja Kiina parhaillaan suorittavat, nimittäin kansanvaltaisuuden koetta. Se on inhimillisen yhteenliitynnän uusin muoto, ja me olemme vasta puolittain alkaneet tajuta sen vaatimuksia ja välttämättömiä edellytyksiä. On näet joutavaa väittää, että muinaisajan pienet kaupunkikansanvallat olisivat verrattavissa niihin suuriin, käytännöllisen tasavaltaisuuden kokeisiin, joita ihmiskunta nykyään suorittaa. Tämä kansanvaltaisten tasavaltain aikakausi, joka nyt on alkamassa, on uusi aikakausi. Sitä ei ote vielä kestänyt vuosisataakaan, ei mitätöntä sadan vuoden aikaakaan… Kaikki uusi on heikkoa; rotta voi helposti tappaa pienen ihmislapsen, ja välitön itsepuolustus voi olla sitä heikompaa, mitä suurempi tulevaisuus on. Ja minusta näyttää, että teidän täydellinen ja täysin kehitelty imperialisminne, jota saksalaiset hoitavat saksalaisia varten, on tarkoituksiltaan ja näköaloiltaan paljoa vanhettuneempaa, mitättömämpää ja vähemmän jaloa kuin nämä Lännen uniset, kasvuiässä olevat jättiläiskansanvallat, jotka niin suunnitelmattomasti taistelevat sitä vastaan…
Myönnän mielelläni, että me taistelemme ilman suunnitelmaa, surkeiden päällikköjen johdolla, määrättömästi tuhlaten sekä varoja että aikaa. Että sodan jatkumisesta voidaan syyttää meidän puutteellista kuriamme ja sitä epärehellisyyttä ja temppuilua, joka on tehottomuutemme seurauksena. Kun tämä sota alkoi, toivoin näkeväni militarismin kukistuvan vuoden kuluessa…
6.
Tästä kohdasta lähtien mr Britlingin muistiinpanot muuttuivat katkonaisemmiksi. Niissä ilmeni kyllä ajatuksenyhteyttä, mutta ne eivät punoutuneet kiinteästi toisiinsa. Hänen ajatuksensa oli hypähdellessään jättänyt aukkoja, joita kynä ei ollut ehtinyt täyttämään. Hän oli alkanut tajuta että hänen kirjeensä pommerilaisille vanhemmille oli muuttumassa mahdottomaksi. Se oli alkanut saada tieteellisen tutkimuksen luonnetta.
"Mutta tutkimuksiakin tarvitaan", sanoi hän. "Elleivät meidänlaisemme miehet puutu näihin asioihin, hallitaan meitä yhä edelleenkin huonosti ja yhä edelleenkin joutuvat poikamme surman suuhun…"
7.
En luule, että te saksalaiset täysin tajuatte, kuinka vastustamattomasti te olitte valloittamassa maailmaa, ennenkuin tämä sota alkoi. Jos olisitte uhranneet edes toisen puolen tähän sotaan tuhlaamaanne tarmoa ja älyä ihmisten sielujen ja henkien valloittamiseen, niin uskon, että olisitte saaneet maailman johdon käsiinne kenenkään panematta vastalausetta. Teidän tieteenne oli viisi vuotta, yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestelmänne neljännesvuosisadan meitä edempänä… Ei milloinkaan ole suurella kansalla ollut niin suuria mahdollisuuksia johtaa ja ohjata ihmiskuntaa maailmantasavaltaa ja yleistä rauhaa kohti. Siihen vaadittiin vain eräänlaista mielikuvituksen ylevyyttä…
Mutta teidän junkkarinne, teidän keisarillinen hovinne, teidän typerät, turmeltuneet prinssinne — mitä he välittivät sellaisista unelmista? Kateellista mielihyvää tuntien he syöksivät kaiken, mitä Saksa oli saanut aikaan, sodan liekkeihin…
8.
Kuten epäilemättä tiedätte, uneksi poikanne aina sellaista maailmanrauhaa, johon tässä olen viittaillut; hän oli ylevämielisempi kuin hänen maansa. Hän ei voinut pitää sotaa ja vihamielisyyttä muuna kuin väärinkäsityksenä. Hän uskoi, että maailma, jossa ihmiset voisivat lausua selvästi ajatuksensa, välttämättä eläisi rauhassa. Senvuoksi hän alinomaa suunnitteli esperanton tai idon tai jonkin muun yleisen yhdysvälineen täydellistämistä ja levittämistä. Minun poikani mielen täytti samansukuinen ja vieläkin laajakantoisempi haave, inhimillisen tieteen unelma, joka ei välitä kuninkaista, ei maista eikä roduista…