"Sähköttämässä? Kenelle?"
"Sotaministeriölle, saadakseen kuulla, miten hän on haavoittunut. Ne eivät sano mitään. Se on häpeämätöntä."
"Eikö siinä ollut vaikeasti?"
"Siinä ei ole mitään. Haavoittunut ja kadoksissa! Pitäisihän heidän kertoa tarkemmin."
Mr Britling mietti. Hänen ensimäinen ajatuksensa oli, että nyt saattoi milloin hyvänsä saapua tieto Hugh'n haavoittumisesta ja häviämisestä. Sitten hän koetti vakuuttaa Cissie'lle, että "vaikeasti" sanan puuttuminen merkitsi, että Teddy oli haavoittunut vain suhteellisen lievästi ja että jos hän lisäksi oli "kadoksissa", niin sotaministeriön oli vaikea heti paikalla saada ehdottoman tarkkaa selkoa kaivatuista yksityisseikoista. Mutta Cissie vakuutti vain Lettyn olevan "kauheassa tilassa", ja mr Britling lähti, annettuaan hänelle eräitä konekirjoitustyötä koskevia ohjeita, heidän asuntoonsa toistaakseen keksimänsä rauhoittavat näkökohdat Lettylle. Viimeksimainittu oli vielä kalpeampi kuin sisar ja täynnä kylmää närkästystä sotaministeriöä kohtaan. Selvää oli, että tuon laitoksen olisi hänen mielestään ollut velvollisuus pitää parempaa huolta Teddystä. Hän tuntui olevan omituisen tunteenomaisen vakaumuksen vallassa, että häneltä salattiin jotakin. Yhtä ilmeistä oli, että hän katsoi mr Britlingin taipuvan liian hyväksyvälle kannalle viranomaisiin nähden.
"Joka tapauksessa", sanoi hän, "olisivat he voineet heti vastata minun sähkösanomaani. Minä lähetin sen kello kahdeksan. Kaksi tuntia ovat he halveksivasti vaienneet."
Tämä uhmaileva, jännittynyt, nurja Letty oli mr Britlingille uusi kokemus. Se tapa, miten hän otti vastaan esitetyt lohdutusperusteet sai mr Britlingin tuntemaan itsensä jossakin määrin nöyryytetyksi.
"Vai niin!" virkkoi Letty. "Te arvelette, etteivät he mitenkään voi tietää, onko hän päässyt vahingoittumattomana saksalaisten puolelle. Miten he sitten voivat tietää, että hän on vankina, jos eivät tuota tiedä?"
"Mutta siinähän oli 'kadoksissa'."
"Se tarkoittaa vankina", sanoi Letty epäkohteliaasti.