"Miten olikaan — minun ajatukseni kohdistui kokonaan pudonneen koneen miehistöön. Koetin kuvitella, miltä heistä oli tuntunut. Siitä hetkestä, jolloin he huomasivat olevansa mennyttä.
"Miltä ihmeeltä heistä tuntuikaan lopuksi?
"He putosivat seitsemäntuhatta jalkaa, väittävät miehet; toiset sanovat yhdeksäntuhatta. Puolitoista englanninpeninkulmaa!
"Mutta kaikki pojat hurrasivat… Ja meidän lentäjämme leijaili korkeudessa. Olisi tehnyt mieli ylettyä tuonne ylös ja silitellä sen selkää. Se nousi ja lipui kohti saksalaisten linjoja ikäänkuin olisi haeskellut toista saksalaista. Nyt se näytti liikkuvan aivan hitaasti. Se oli englantilainen kone, vaikka emme aluksi olleet asiasta varmoja; meidän koneemme ovat trikolorin väreillä varustettuja ikäänkuin olisivat ranskalaisia. Mutta kaikki sanovat sen olevan englantilaisen. Se oli eräs meidän erinomaisia taistelukoneitamme. Toistaiseksi se on pudottanut seitsemän saksalaista… Sen enempää ei täällä todellakaan ole taisteltu. Aikaisemmin, kuukausi sitten, täällä kyllä on ollut kahinaa. Noin tusina kaatuneita saksalaisia makaa yhä linjojemme edustalla. Pieniä, vääntyneitä vartaloita, ikäänkuin kumoonheitettyjä linnunpelättejä, noin sadan jardin päässä meistä. Mutta siinä onkin kaikki.
"Ei, juoksuhaudat ovat olleet minulle pettymys. Ne ovat ikävystyttävän kodikkuuden tyyssija. Ne eivät ole sen kummempia kuin majapaikkamme täällä selkäpuolella. Niissä ei ole liikettä. Minä en ole voinut keksiä pienintäkään aihetta kiväärini laukaisemiseen. En usko, että saankaan laukaista kivääriäni vihollista kohti — koskaan…
"Otaksun, että isä on huomannut Rendezvous'n uuden ylennyksen.
Hän on yksi niitä henkilöitä, joista nuoret upseerit juttelevat.
Kaikki luottavat häneen. Muistatko, kuinka Manning tapasi häneltä
piiloittautua?…"
14.
Mr Britling luki tuon kaikki, sitten hänen ajatuksensa palasivat Teddyn katoamiseen, ja jälleen johtui mieleen Hugh. Poika oli nyt rintamalla asti, ja täytyi terästää itseänsä siitä johtuvain mahdollisuuksien varalta. Miten olikaan, ei mr Britling ollut otaksunut hänen niin pian joutuvan tulilinjalle, vaikka hänen toisaalta olikin vaikea keksiä syytä miksi ei niin olisi käynyt. Hän huomasi, että stoalaisuuden läksyt oli luettava uudelleen alusta alkaen.
Hän luki kirjeen kahdesti ja haki sitten jonkinlaista päivänmäärää.
Hän epäili, että kirjeitä toisinaan viivytettiin…
Neljä päivää myöhemmin tuo epäluulo tuli vahvistetuksi, kun saapui Hugh'lta uusi kirje, jossa hän kertoi toisesta juoksuhautavuorostaan. Tällä kertaa oli ollut melkoista vilkkaampaa. Heitä oli pommitettu ankarasti, ja sitten saksalaiset olivat tehneet hyökkäyksen. Tällä kertaa hän kirjoitti isälleen ja kirjoitti vapaammin. Hän oli käyttänyt lyijykynää.