"Minä tiedän sen", sanoi Adye, "kyllä tiedän. Ne kirjat — jaha. Mutta kulkuri…"
"Väittää, ettei hänellä ole niitä. Mutta hän luulee kulkurilla olevan. Ja teidän täytyy estää häntä syömästä ja nukkumasta — yötä päivää pitää koko seudun olla jalkeilla häntä takaa-ajamassa. Ruoka täytyy panna telkien taakse hyvään talteen, kaikki ruoka, niin ettei hän saa sitä muutoin kuin murtautumalla taloihin. Kaikki ovet täytyy sulkea häneltä. Taivas lähettäköön meille kylmiä öitä ja sadetta! Koko seudun täytyy ruveta ajamaan häntä takaa eikä saa hellittää kesken. Kuulkaahan, Adye, hän on oikea vaara, onnettomuus — jollei häntä saada kiinni ja panna lukkojen taakse, on pelottavaa ajatella, mitä voi tapahtua."
"Mitä muuta voimme tehdä?" kysyi Adye. "Minun täytyy paikalla mennä asiaa järjestämään. Mutta miksette tulisi mukaan? Niin — tulkaa tekin! Pidämme jonkinlaisen sotaneuvottelun — otamme avuksi Hoppsin — ja rautatievirkamiehet. Hitto vie, tässä on kiire. Mennään nyt — kertokaa minulle kaikki matkalla. Mitä muuta voimme tehdä? Heittäkää nuo kampsut pois."
Samassa Adye lähti ensimmäisenä alas. He huomasivat ulko-oven olevan auki ja poliisien seisovan ulkopuolella tuijottamassa tyhjään ilmaan. "Hän on mennyt pois, herra", virkkoi toinen.
"Meidän täytyy heti lähteä keskusasemalle", sanoi Adye. "Toinen teistä lähteköön hakemaan ajoneuvot tänne meitä vastaan — nopeasti. Ja nyt, Kemp, mitä muuta?"
"Koiria", virkkoi Kemp. "Hankkikaa koiria. Ne eivät näe häntä, mutta vainuavat hänet. Hankkikaa koiria."
"Hyvä on", sanoi Adye. "Sitä ei yleensä tiedetä, mutta Halsteadin vankilan viranomaiset tietävät miehen, jolla on verikoiria. Siis koiria. Mitä muuta?"
"Muistakaa", sanoi Kemp. "että hänen ruokansa näkyy. Aterian jälkeen näkyy hänen ruokansa, kunnes se on sulanut niin että hänen on piileskeltävä syönnin jälkeen. Teidän pitää herkeämättä kulkea ristiin rastiin. Joka tiheikössä, jokaisessa hiljaisessa loukossa. Ja pankaa pois kaikki aseet — kaikki kapineet, jotka voisivat kelvata aseiksi. Hän ei voi kuljettaa sellaisia esineitä kauan. Ja kaikki, mitä hän voi siepata käteensä ja käyttää lyömäesineinä, on kätkettävä näkyvistä."
"Hyvä on", sanoi Adye. "Me saamme hänet vielä kiinni!"
"Ja maanteille…" jatkoi Kemp epäröiden.