"Te menette takaisin taloon. Millään ehdolla en lupaa mitään."
Adye näytti äkkiä tekevän päätöksensä. Hän kääntyi taloon päin kävellen hitaasti kädet selän takana. Kemp katseli häntä ällistyneenä. Revolveri katosi, välähti jälleen näkyviin ja ilmestyi lähemmin tarkastaessa pienenä tummana esineenä, joka liikkui Adyen perässä. Sitten tapaukset seurasivat nopeasti toisiaan. Adye hypähti taaksepäin, pyörähti ympäri, tavoitti pikku esinettä onnistumatta, nosti kätensä ja kaatui eteenpäin kasvoilleen, jättäen ilmaan pienen sinisen savutuprun. Kemp ei kuullut laukauksen ääntä. Adye vääntelehti, kohosi toisen käsivartensa nojaan, kaatui taas suulleen ja jäi liikkumatta makaamaan.
Jonkin aikaa Kemp katseli Adyen rauhallisen velttoa asentoa. Iltapäivä oli hyvin kuuma ja tyyni, ei mikään muu näyttänyt häiritsevän hiljaisuutta kuin pari keltaista perhosta, jotka ajelivat toinen toistaan pensaikossa talon ja maantieveräjän välillä. Adye makasi nurmikolla lähellä veräjää. Kaikissa taloissa maalle johtavan tien kahden puolen oli ikkunankaihtimet vedetty eteen, mutta eräässä pienessä vihreässä huvimajassa näkyi jokin valkoinen olento, luultavasti vanha mies nukkumassa. Kemp tähysteli talon ympärystää nähdäkseen vilahdukselta revolverin, mutta se oli kadonnut. Hänen silmänsä siirtyivät jälleen Adyeen. Leikki oli totisesti alkanut.
Silloin kuului ulko-ovelta kellonsoittoa ja koputusta, joka lopulta kävi rajuksi, mutta noudattaen Kempin ohjeita olivat palvelijat sulkeutuneet huoneisiinsa. Sitä seurasi hiljaisuus. Kemp istui ja kuunteli ja alkoi sitten varovasti kurkistella ulos kaikista kolmesta ikkunasta perätysten. Hän meni portaiden yläpäähän ja seisoi kuunnellen levottomasti. Hän otti aseekseen makuuhuoneen hiilihangon ja meni taas tutkimaan alakerran ikkunoiden hakoja. Kaikki oli turvallista ja rauhallista. Hän palasi näkötorniin. Adye makasi liikkumatta hiekkakäytävän reunalla samassa paikassa, johon oli kaatunut. Palvelijatar oli tulossa poliisin kanssa huviloiden ohi johtavaa tietä.
Kaikkialla oli kuolemanhiljaista. Nuo kolme ihmistä näyttivät lähestyvän hyvin hitaasti. Kemp mietiskeli, mitä hänen vastustajansa nyt puuhasi.
Hän säpsähti. Alhaalta kuului jymähdys. Hän epäröi ja meni taas alakertaan. Äkkiä alkoi talo kaikua voimakkaista iskuista ja puun pirstoutumisesta. Hän kuuli, että jokin läjähti, ja selvästi helistettiin ikkunaluukkujen rautahakoja. Hän kiersi avainta ja avasi keittiön oven. Samassa lensivät ikkunaluukut murskautuen ja säpäleinä sisään. Hän seisoi säikähtyneenä. Ikkunan kehys, erästä poikkipuuta lukuunottamatta, oli vielä eheä, mutta vain pieniä lasisäleitä oli jäänyt kehykseen. Luukut oli lyöty sisään kirveellä ja kirves putoili voimakkain iskuin puitteisiin ja niitä tukeviin rautatankoihin. Sitten se äkkiä lensi syrjään ja katosi.
Kemp näki revolverin lojuvan ulkona polulla. Sitten tuo pikku ase lennähti ilmaan. Hän hypähti syrjään. Revolveri pamahti liian myöhään, ja viereisen oven nurkasta lensi sälö hänen päänsä yli. Hän läimäytti oven kiinni ja lukitsi sen. Sen takana seistessään hän kuuli Griffinin huutavan ja nauravan. Sitten alkoi taas kuulua kirveeniskuja, joihin liittyi särkymistä ja murskautumista.
Kemp seisoi käytävässä koettaen ajatella. Hetken kuluttua olisi Näkymätön Mies keittiössä. Sen ovi ei pidättäisi häntä hetkeäkään, ja sitten…
Taas kuului ulko-ovelta soittoa. Varmaankin siellä olivat poliisit. Hän juoksi käytävään, nosti ketjua ja veti salvat syrjään. Hän käski tytön puhua, ennenkuin avasi ketjun, ja kolme ihmistä syöksyi sisälle yhtenä rykelmänä, minkä jälkeen Kemp taas kiskaisi oven kiinni. "Näkymätön Mies!" sanoi Kemp. "Hänellä on revolveri, jossa on jäljellä kaksi luotia. Hän on tappanut Adyen. Päässyt jollakin tempulla ampumaan. Ettekö nähnyt häntä ruohokentällä? Hän makaa siellä."
"Kuka?" kysyi toinen poliisi.