"Tohtori Kemp on sankari", sanoi hän toverinsa katsoessa hänen olkapäänsä yli.
Ruokahuoneen ikkuna oli selkoselällään, eikä Kempiä tai palvelijatarta näkynyt missään.
Toisen poliisin käsitys Kempistä oli täsmällinen ja elävä.
KAHDEKSASKOLMATTA LUKU
Vainooja vainottavana
Herra Heelas, tohtori Kempin lähin naapuri huvilanomistajain joukossa, nukkui huvimajassaan silloin kun Kempin talon piiritys alkoi. Hän kuului siihen jykevään enemmistöön, joka ei tahtonut uskoa "koko hassutukseen" Näkymättömästä Miehestä. Mutta hänen vaimonsa uskoi, kuten hän jälkeenpäin sai huomata. Hän tahtoi välttämättä kävellä puutarhassaan, ikäänkuin ei mitään erikoista olisi uhkaamassa, ja iltapäivällä hän meni nukkumaan, niinkuin ainakin oli hänen tapanaan tähän vuodenaikaan. Hän nukkui kaiken sen aikaa, jolloin ikkunoita särjettiin, ja heräsi sitten äkkiä, mielessään omituinen usko, että jokin oli hullusti. Hän katsahti Kempin taloon päin, hieroi silmiään ja katsoi taas. Sitten hän laski jalkansa lattialle ja kuunteli. Hän väitti olevansa noiduttu, mutta outo ilmiö pysyi yhä näkyvissä. Talo näytti siltä kuin se olisi hyljätty viikkokausiksi — hirveän metelin jälkeen. Kaikki ikkunat olivat rikki ja näkötornin työhuoneen ikkunaa lukuunottamatta sisäpuolisten luukkujen peitossa.
"Voisin vannoa, että kaikki oli kunnossa", mutisi hän ja vilkaisi kelloonsa, "kaksikymmentä minuuttia sitten".
Hän kuuli tahdikasta jysähtelyä ja lasin helinää matkan päästä. Ja sitten, hänen istuessaan suu auki, tuli vieläkin ihmeellisempää. Ruokasalin ikkunaluukut lensivät rajusti auki, ja hattupäinen palvelustyttö ilmestyi hurjasti tempomaan ikkunanpuoliskoa. Äkkiä tuli hänen rinnalleen mies auttamaan. Se oli tohtori Kemp! Pian aukenikin ikkuna, ja palvelijatar rimpuili sieltä ulos, syöksyen eteenpäin ja kadoten pensaikkoon. Herra Heelas nousi seisomaan, huudahtaen epäselvästi ja kiivaasti näistä ihmeellisistä asioista ymmällä. Hän näki Kempin seisovan ikkunalaudalla, hypähtävän maahan ja melkein heti taas ilmestyvän juoksemassa pitkin pensaikossa kulkevaa polkua hyvin kumarassa ikäänkuin huomiota välttääkseen. Hän katosi erään laburnum-pensaan taakse ja tuli jälleen näkyviin kapuamassa aukeata hiekkanummea rajoittavan aidan yli. Sekunnissa hän oli päässyt sen yli ja juoksi rinnettä alas Heelasia kohti hirveää vauhtia.
"Hitto vie!" huudahti Heelas, jonka mieleen äkkiä juolahti eräs ajatus.
"Nyt on liikkeellä se peto, Näkymätön Mies! Kaikki on sittenkin totta!"
Kun Heelas ajatteli tällä lailla, ryhtyi hän myös senmukaisiin toimiin. Hänen kokkinsa, joka tähysteli ullakkokerroksen ikkunasta, hämmästyi huomatessaan tohtori Kempin laukkaavan taloa kohti noin tusinan kilometrin nopeudella tunnissa. Nyt kuului ovien pauketta, kellojen soittoa ja Heelasin ääni mylvimässä kuin härkä. "Sulkekaa ovet, sulkekaa ikkunat, sulkekaa kaikki — Näkymätön Mies tulee!" Heti kajahteli talossa huutoja ja käskyjä ja kiireisten askelten kopinaa. Hän juoksi itse sulkemaan kuistille aukenevan lasioven. Silloin ilmestyivät Kempin pää ja hartiat ja polvi puutarhan aidan yläpuolelle. Pian sitten Kemp oli raivannut itselleen tien parsalavojen poikki ja juoksi tenniskentän yli taloa kohti.