"Älkää koettakokaan minua puijata vatsapuhumisella", sanoi Thomas Marvel nousten kiireesti seisomaan. "Missä te olette? Levoton tosiaankin!"
"Älkää olko levoton", toisti Ääni.
"Te kohta tässä tulette levottomaksi, tyhmä hupsu", sanoi Thomas Marvel. "Missä te olette? Suvaitkaa tulla minun tähtäimeeni…"
"Oletteko haudattu?" kysyi Thomas Marvel vähän ajan kuluttua.
Ei kuulunut vastausta. Thomas Marvel seisoi sukkasillaan ja hämmästyneenä, nuttu melkein riisuttuna.
"Piivit", huusi hyyppä hyvin kaukaa.
"Piivit, niinpä tosiaankin", toisti Thomas Marvel. "Nyt ei ole kujeilun aika." Hiekkanummi oli aivan autio sekä itään ja länteen että pohjoiseen ja etelään. Tie, jonka kummallakin puolella oli matalat ojat ja valkeat reunapaalut, kulki tasaisena ja tyhjänä pohjoisesta etelään. Ja hyyppää lukuunottamatta, oli sininen taivaanlakikin ihan tyhjä. "Auttakaa siis minua", sanoi Thomas Marvel kiskaisten takin taas hartioilleen. "Se on juoman syy. Minun olisi pitänyt se ymmärtää."
"Ei se ole juoman syy", virkkoi Ääni. "Hermonne ovat täysin kunnossa."
"Ooh!" huudahti Marvel, ja hänen kasvonsa kalpenivat nyppylöiden välissä. "Se on juoman syy", toistivat hänen huulensa äänettömästi. Hän jäi tuijottamaan ympärilleen, pyörien hitaasti taaksepäin. "Olisin voinut vannoa kuulleeni äänen", kuiskasi hän.
"Tietysti kuulittekin."