"Nyt se taas kuuluu", sanoi Thomas Marvel sulkien silmänsä ja pannen kätensä ristiin otsalleen traagillisen näköisenä. Äkkiä joku tarttui hänen kaulukseensa ja pudisti häntä rajusti, saattaen hänet yhä enemmän ymmälle. "Älkää olko hullu!" sanoi Ääni.
"Jopa nyt hitto minut peri", virkkoi Marvel. "Huonosti kävi. Semmoista siitä tuli, kun rupesin rehkimään kirottujen saappaiden takia. Järki on mennyt sekaisin tai se on kummitus!"
"Ei kumpaakaan", sanoi Ääni. "Kuulkaahan!"
"Häh?" tokaisi Marvel.
"Minuutti vain", sanoi Ääni tuikeasti, väristen jännityksestä.
"Mitä nyt?" kysyi Thomas Marvel, jolla oli outo tunne, että joku oli sormella työntänyt hänen rintaansa.
"Luuletteko minun olevan pelkkää mielikuvitusta — tyhjää ilmaa?"
"Mitä muuta voitte olla?" kysyi Thomas Marvel hieroen niskaansa.
"Vai niin", sanoi Ääni keventyneenä. "No sitten ei auta muu kuin että rupean heittelemään teitä piikivillä, kunnes ajattelette toisin?"
"Mutta missä te olette?"