"Olen valinnut teidät", sanoi Ääni, "Te olette kylän muutamia hupsuja lukuunottamatta ainoa ihminen, joka tietää sellaisen kuin Näkymättömän Miehen olemassaolosta. Teidän on autettava minua. Auttakaa minua ja minä teen paljon teidän hyväksenne. Ja Näkymätön Mies onkin mahtava." Hän vaikeni hetkiseksi ja aivasti rajusti.
"Mutta jos te petätte minut", jatkoi hän, "jollette tee niinkuin minä neuvon teitä…"
Hän keskeytti lauseensa ja löi Thomas Marvelia aika lailla olkapäälle. Maankiertäjä päästi kauhistuneen kiljahduksen tuntiessaan tämän kosketuksen.
"Minä en halua pettää teitä", vastasi Thomas Marvel väistyen syrjään sormien suunnasta. "Älkää sellaista ajatelko, mitä tahansa teettekin. Muuta en haluakaan kuin auttaa teitä — sanokaa vain, mitä minun on tehtävä. (Pentele!) Mitä ikinä vaaditte minun tekemään, sen teen perin mielelläni."
KYMMENES LUKU
Marvelin käynti Ipingissä
Kun ensimmäinen raju pakokauhun puuska oli lauhtunut, ruvettiin Ipingissä väittelemään asiasta. Epäilys kohotti äkkiä päätään — jokseenkin hermostunut epäilys, joka ei lainkaan ollut varma selkäpuolestaan, mutta joka kuitenkin oli epäilystä. Paljon helpompaa onkin olla uskomatta Näkymättömään Mieheen, ja ne, jotka todella olivat nähneet hänen haihtuvan ilmaan tai tunteneet hänen käsivartensa voimaa, saattoi laskea kahden käden sormilla. Ja näistä todistajista puuttui pian Wadgers, joka oli jyrkästi vetäytynyt oman talonsa lukkojen ja salpojen taakse. Jaffers taas makasi tajuttomana "Vaunujen ja Hevosten" vierashuoneessa.
Suuret ja merkilliset ajatukset, jotka eivät kuulu omaan kokemuspiiriin, vaikuttavat usein vähemmän ihmisiin kuin pienemmät, kouraantuntuvammat seikat. Ipingissä liehui lippuja, ja jokainen oli puettu juhlapukuun. Helluntaimaanantaita oli odotettu kuukausi tai kauemminkin. Iltapäivällä nekin, jotka uskoivat Näkymättömään, alkoivat koetteeksi palata pikku huvituksiinsa siinä vakaumuksessa, että outo mies oli kokonaan lähtenyt pois, ja epäilijät laskivat hänestä leikkiä. Mutta kaikki — yhtä hyvin epäilijät kuin uskojatkin — olivat koko tämän päivän oikein huomattavasti seuranhaluisia.
Haysmanin niitylle oli laitettu teltta, jossa rouva Bunting ja muut naiset valmistivat teetä, sunnuntaikoululasten ulkona juostessa kilpaa ja leikkiessä apupapin ja neitien Cussin ja Sackbutin johdolla. Epäilemättä oli ilmassa jonkinlaista levottomuutta, mutta ihmiset ymmärsivät enimmäkseen salata sen kuvitellun ahdistuksen, jota he mahdollisesti tunsivat.
Kylän nurmikolla osoitti nuoriso voimakkaasti suosiotaan kaltevalle nuoralle, jota myöten saattoi joutua rajusti heitetyksi toisessa päässä olevaa säkkiä vastaan, kun kaiken aikaa piti kiinni väkipyörän kieputtamasta kahvasta. Niinikään riitti väkeä keinuihin ja kookospähkinäkatokseen. Sitäpaitsi oli laitettu kävelypaikka, ja pieneen karuselliin kiinnitetty höyryhanuri täytti ilman kirpeällä öljynhajulla ja yhtä kirpeällä soitolla.