"Minä haen teille jonkun sellaisen paikan."
"Haluaisin ensin silmäillä noita niteitä", virkkoi Bunting yhä pyyhkien silmälaseja. "Ensiksi yleinen vaikutelma, Cuss, ja sitten voimme hakea vihjauksia."
Hän yskähti, pani silmälasit nenälleen, sovitteli niitä huolellisesti, yskähti taas ja toivoi tapahtuvan jotakin, mikä tekisi lopun tästä, kuten näytti, ehdottoman varmasti tulevasta nolauksesta. Sitten hän otti vitkastellen vastaan Cussin ojentaman niteen, ja samalla tapahtui jotakin.
Ovi avautui äkkiä.
Molemmat miehet säpsähtivät kovasti, katsahtivat ympärilleen ja tunsivat mielenhuojennusta nähdessään kirjavan punertavat kasvot pörröisen silkkihatun alla. "Kapakka?" kysyivät nuo kasvot ja jäivät tuijottamaan.
"Ei", vastasivat molemmat herrat yhtaikaa.
"Toisella puolella, hyvä mies", sanoi Bunting. "Olkaapa hyvä ja sulkekaa ovi", lisäsi Cuss ärtyisästi.
"Hyvä on", sanoi kutsumaton vieras, kuten tuntui, matalalla äänellä, joka omituisesti erosi ensimmäisen kysymyksen käheydestä. "Oikeassa olette", sanoi tungettelija äskeisellä äänellään. "Pysykää ulohtaalla!" ja hän katosi sulkien oven.
"Merimies, luullakseni", sanoi Bunting. "Ne ovat hauskoja poikia. Pysykää ulohtaalla, tosiaankin. Merimiesten puhetapaa. Hän tahtoi luullakseni sillä viitata omaan aikomukseensa."
"Niin otaksun minäkin", virkkoi Cuss. "Minun hermoni ovat tänään ihan epäkunnossa. Oikein säpsähdin äsken, kun ovi noin aukeni."