Bunting hymyili, ikäänkuin hän ei olisi säpsähtänyt. "Ja nyt", lisäsi hän huoahtaen, "nämä kirjat".
"Malttakaas hetkinen", sanoi Cuss ja kävi lukitsemassa oven. "Nyt olemme luullakseni turvassa tungettelijoilta."
Silloin joku tuhahti nenäänsä.
"Yksi asia ainakin on varma", sanoi Bunting vetäen tuolin Cussin viereen. "Näiden muutamien viime päivien kuluessa on Ipingissä tosiaankin tapahtunut hyvin kummallisia asioita — hyvin kummallisia. En tietysti voi uskoa mielettömään juttuun näkymättömästä…"
"Se on uskomatonta", virkkoi Cuss, "uskomatonta. Mutta tosiasiana pysyy, että minä näin — minä tosiaankin näin suoraan hänen hihaansa…"
"Mutta näittekö — oletteko varma…? Jos siinä oli esimerkiksi peili tai jokin semmoinen. Harhanäkyjä saa niin helposti aikaan. Lienettekö koskaan nähnyt oikein todella hyvää taikatemppujen tekijää…"
"En tahdo enää väitellä", sanoi Cuss. "Onhan sitä asiaa jo pöyhitty joka puolelta, Bunting. Käykäämme siis nyt käsiksi näihin kirjoihin… Kas, tässä on sellaista, mitä otaksun kreikankieleksi! Kreikkalaisia kirjaimia ihan varmasti."
Hän osoitti sivun keskikohdalle. Bunting punastui hiukan ja lähensi kasvojaan kirjaan silmälasien, ilmeisesti, tehdessä kiusaa. Pikku miehen kreikantaito oli peräti heikko, ja hän uskoi lujasti, että jokainen maallikko luuli hänen osaavan lukea kreikkalaisia ja heprealaisia alkuteoksia. Ja nyt… Tunnustaisiko hän? Lukisiko hän jotakin itsekeksimäänsä?
Äkkiä hän tunsi omituisen kosketuksen niskassaan. Hän koetti liikuttaa päätään, mutta töksähti liikkumattomaan vastukseen.
Kosketus oli merkillistä puristusta — aivan kuin raskaan, lujan käden ote, joka työnsi hänen leukaansa vastustamattomasti pöytään kiinni. "Älkää liikkuko, pikku miehet", kuiskasi ääni, "tai minä murskaan teidän kummankin pääkallonne!"