"Sanon teille, hyvä herra, etten ole sopiva mies siihen. Kunnioittaen — mutta niin sen laita on…"
"Jollette nyt vaikene, niin väännän ranteenne taas paikaltaan", sanoi
Näkymätön Mies. "Minä tahdon ajatella."
Pian ilmestyi kaksi keltaista valosoikiota näkyviin puiden läpi, ja kirkon nelikulmainen torni häämöitti pimeyden takaa. "Minä pidän kättäni olkapäällänne", sanoi Ääni, "koko kylän läpi. Astukaa suoraan eteenpäin älkääkä yrittäkö ryhtyä mihinkään hullutuksiin. Sen pahempi vain teille, jos sellaista koetatte."
"Kyllähän minä sen tiedän", huoahti Marvel, "tiedän tuon kaiken".
Onnettoman näköinen olento, jolla oli päässään vanhanaikainen silkkihattu, marssi taakkoineen pitkin pikku kylän raittia ja katosi ikkunoiden valojen takana lisääntyvään pimeyteen.
NELJÄSTOISTA LUKU
Port Stowessa
Kello kymmenen seuraavana aamuna istui Thomas Marvel, parta ajamattomana, likaisena ja matkan tahraamana, kädet syvällä taskuissa, näyttäen hyvin väsyneeltä, hermostuneelta ja levottomalta ja tuon tuostakin pullistaen poskiaan Port Stowessa erään laitapuolella olevan kapakan ulkopenkillä. Hänen vieressään lojuivat kirjat, jotka nyt oli sidottu yhteen nuoralla. Vaatemytyn hän oli jättänyt Bramblehurstin takana havumetsään, koska Näkymätön Mies oli muuttanut suunnitelmiaan. Thomas Marvel istui penkillä, ja vaikkei kukaan vähimmässäkään määrin häntä tarkastellut, oli hänen kiintymyksensä kuumeentapaista. Hänen kätensä sujahtivat tavantakaa eri taskuihin omituisen hermostuneesti kopeloiden.
Mutta kun hän oli siinä istunut melkein tunnin, tuli ravintolasta ulos vanhanpuoleinen merimies sanomalehti kädessä ja istuutui hänen viereensä.
"Kaunis päivä", sanoi merimies.