Ravintoloitsijan punaiset kädet raapaisivat näkymätöntä.
"Tässä hän on", sanoi ravintoloitsija.
Thomas Marvel, joka oli päässyt irti, lysähti äkkiä lattialle ja koetti ryömiä tappelevien miesten säärien taakse. Kamppailua jatkui ovensyrjän likellä. Näkymättömän Miehen ääni kuului ensimmäisen kerran kimeänä kiljahduksena, kun poliisi astui hänen jalalleen. Sitten hän huusi kiihkeästi, ja hänen nyrkiniskujaan sateli joka taholle kuin varstoista. Äkkiä ajuri kiljaisi ja painui kumaraan, saatuaan potkun vatsaansa. Keittiöstä vierashuoneeseen vievä ovi läjähti kiinni ja salasi Thomas Marvelin peräytymisen. Miehet huomasivat pitävänsä kiinni tyhjästä ilmasta ja tappelevansa sen kanssa.
"Minne hän on mennyt?" huusi partaniekka. "Ulosko?"
"Tätä tietä", virkkoi poliisi mennen pihalle ja jääden sinne seisomaan.
Tiilikiven kappale lensi viuhuen hänen päänsä ohi ja särkyi keittiön pöydälle kasattujen saviastioiden sekaan.
"Minäpä näytän hänelle!" huusi mustapartainen mies, ja äkkiä kiilsi poliisin olkapään yläpuolella teräspiippu, ja viisi luotia seurasi toinen toistaan siihen hämärään, josta kivi oli heitetty. Laukaistessaan liikutti partaniekka kättään vaakasuorassa kaaressa, joten hänen panoksensa lensivät säteittäin ahtaalle pihalle niinkuin pyörän puolat.
Seurasi hiljaisuus. "Viisi patruunaa", virkkoi mustapartainen mies. "Se oli parasta. Neljä ässää ja lisäksi mustapekka. Tuokaa lyhty ja tulkaa haeskelemaan hänen ruumistaan."
SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Tohtori Kempin vieras