"Älkää välittäkö veitsistä", sanoi vieras, ja ilmassa riippui kyljys samalla kun kuului nakertelua.
"Haluan aina saada jotakin päälleni, ennenkuin rupean syömään", virkkoi
Näkymätön Mies suu täynnä, syöden ahnaasti. "Omituinen mieliteko."
"Luullakseni tuo ranne on kunnossa?" sanoi Kemp.
"Uskokaa minua", vakuutti Näkymätön Mies.
"Kaikesta kummallisesta ja ihmeellisestä…"
"Aivan niin. Mutta olipa omituista, että satuin tunkemaan teidän taloonne saadakseni haavani sidotuksi. Se on ensimmäinen onnenpotkaukseni. Joka tapauksessa aioin nukkua täällä tämän yön. Teidän pitää se kestää! Onhan se ikävä kiusa, että vereni näkyy. Tuollakin on oikea lammikko. Huomaan, että se hyytyessään muuttuu näkyväksi. Olen muuttanut vain elimellisen kudoksen, ainoastaan niin pitkäksi ajaksi kuin olen elossa… Minä olen ollut täällä jo kolme tuntia."
"Mutta kuinka se käy päinsä?" aloitti Kemp melkein vihaisesti. "Hitto vieköön! Koko juttuhan on järjetön alusta loppuun."
"Täysin järjellinen", sanoi Näkymätön Mies, "aivan järjellinen".
Hän kurkotti ottamaan viskypullon. Kemp tuijotti ahmivaan aamumekkoon. Kynttilänsäde, joka tunkeutui oikean olkapään repeytymästä, loi valokolmion vasemmanpuolisten kylkiluitten kohdalle.
"Mitä ne laukaukset olivat?" kysyi tohtori. "Kuinka ampuminen alkoi?"