"Se on mieletöntä!"
"Kuulkaahan minua."
"Minä todistin lopullisesti tänä aamuna", aloitti Kemp, "että näkymättömyys…"
"Mitä merkitystä teidän todistuksillanne on! Minun on nälkä", sanoi
Ääni, "ja yö on kolea alastomalle miehelle".
"Ruokaako?" kysyi Kemp.
Viskylasi kallistui. "Niin", virkkoi Näkymätön Mies kulauttaen sen tyhjäksi. "Onko teillä aamunuttua?"
Kempiltä pääsi hiljainen huudahdus. Hän meni vaatekaapin luo ja otti esille tummanpunaisen mekon. "Kelpaako tämä?" kysyi hän. Se otettiin hänen käsistään. Hetkisen se riippui rentonaan ilmassa, liehui sitten kuin noiduttu, seisoi täyteläisenä ja säädyllisenä napittaen itseään ja istuutui tuolille.
"Alushousut, sukat ja tohvelit tekisivät hyvää", sanoi Näkymätön lyhyesti. "Ja ruoka."
"Mitä tahansa. Mutta tämä on järjettömintä, mitä koskaan eläissäni olen kokenut!"
Hän penkoi laatikoitaan löytääkseen pyydettyjä esineitä ja lähti sitten alakertaan tutkimaan ruokasäiliötä. Sieltä hän palasi tuoden muutamia kylmiä kyljyksiä ja leipää, veti esille kevyen pöydän ja pani ruuat vieraansa eteen.