Sosialistista on erittäin mielenkiintoista tarkastella, kuinka raittiusliike on kauan taistellut alkuperäisiä vapaan liikkeenharjoittamisen aatteita vastaan, ja havaita, kuinka auttamattomasti kaikkein vastahakoisimpienkin henkilöiden on ollut pakko tunnustaa tämän liikkeen yksityinen harjoittaminen voiton hankkimista varten äärimmäiseksi pahaksi. Olen iloinen voidessani tässä mainita "Erään veronmaksajan" kirjoittaman pienen tutkielman National Efficiency and the Drink Traffic ("Kansan kelpoisuus ja väkijuomaliike"). Siihen on kirjoittanut esipuheen mr Haldane, ja siinä osoitetaan läpikotainen sosialismi tällä alalla ehdottoman välttämättömäksi niin tyydyttävällä tavalla, ettei yksikään sosialisti voisi enempää toivoa. Sen sivuilla tapaa esimerkiksi Chesterin piispan, joka puhuu puhtainta sosialismia ja tunnustaa mitä selvimmin yksityisen valvonnan jatkumisen tällä alalla mahdottomaksi käyttäen lauseita, joita tarvitsisi vain hiukan sanamuodoltaan muuttaa, jotta ne soveltuisivat yhtä hyvin maidon, lihan ja leivän hankintaan, asunto-oloihin ja kirjakauppaliikkeeseen…[8]
7.
Maanomistus ja asunto-olot, rautatiet, ravintoaineet, väkijuomat ja kivihiili, kaikki nämä yhteisölle tärkeät asiat kehoittavat asettamaan kollektiivistä valvontaa nykyisten yksityisomistukseen perustuvien menetelmien sijaan. On olemassa suuri ja yhä suureneva joukko henkilöitä, jotka "Erään veronmaksajan" ja mr Haldanen tavoin ovat saaneet erittäin voimakkaita kosketuksia sosialistisista aatteista, vaikka eivät nimitä itseään sosialisteiksi, henkilöitä, jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä — toiset maanomistukseen, toiset väkijuomaliikkeeseen tai maidonhankintaan nähden — että yksityisomistuksen ja voitonhimoisen toiminnan täytyy loppua.
Sosialisti väittää, että vaikka jokaisen ongelman yksityiskohtia onkin tutkittava erikseen, kaikkien näiden tapausten ja koko nykyisen taloudellisen tilanteen alla on eräs yleinen tosiasia, että koko sosiaaliseen järjestelmäämme vaikuttaa eräs harhaanjohtava aate, joka on muutettava, koska se säilyessään saa aikaan tuhlausta, hyödyttömyyttä, ahdistuksenalaista elämää, kärsimystä ja kuolemaa. Tämä harhaanjohtava aate on siinä, että jokainen henkilö on erikseen ja pyrkii välttämättä saavuttamaan päämääriä, jotka ovat yleisen menestyksen kanssa ristiriiassa. Henkilö, joka palvelee yhteisöä vaatimatta palkkaa, joutuu tuhon omaksi, se, joka vaatii palkkaa tekemättä mitään palvelusta, menestyy ja pysyy voimassaan; onnistumisen salaisuutena ei ole hyvä oiminta, vaan omistus ja hankinta; epäonnistuminen ei johdu siitä, että ihminen menettelee moitittavasti, vaan siitä, että hän menettää eikä omista. Kuinka voisimmekaan näissä oloissa odottaa näkevämme mitään muuta kuin epätäsmällistä, epätyydyttävää palvelusta kaikkialla?
Nykyaikainen sosialismia vastustava moralisti ja sosiaalinen satiirikko vetoaa omistajain velvollisuudentuntoon, selittää latteaan sävyyn, että omaisuuteen liittyy sekä velvollisuuksia että oikeuksia ja niin edespäin. Sosialisti katsoo kuitenkin hiukan syvemmälle ja selittää asian toisin. Hän ottaa sekä oikeudet että velvollisuudet tarkemman tutkimuksen alaisiksi. Hän väittää, että kaiken tämän sosiaalisen epäjärjestyksen pohjana on yksi ainoa seikka, väärä omaisuutta koskeva käsitys, järjetön liioittelu, keräytynyt, perinnäinen liioittelu, omaisuuden aate. Hän sanoo, että yksityisomaisuuden aate, joka on oikea ja järjellinen, kun ovat kysymyksessä henkilöön läheisesti liittyvät oliot, vaatteet, kojeet, kirjat, koti tai huoneisto, puutarha, josta hän pitää, tai hevonen, jolla ratsastaa, on joutunut järjettömän liioittelun esineeksi ja muuttunut maailman pakkomielteeksi, että eräille henkilöille myöntämämme vapaus pitää omanaan maata, jonka kamaralla meidän täytyy elää, kivihiiltä, jota käytämme polttoaineenamme, tarvitsemiamme ravintoaineita ja metalleja, rautateitä ja laivoja, joiden varassa liike-elämämme toimii, ja määrätä kaikista näistä palveluksista niin korkea hinta kuin hyväksi näkevät, johtaa ihmisten suuren enemmistön köyhdyttämiseen ja todelliseen orjuuttamiseen.
Niin hän päätyy toiseen tärkeimpään yleistykseensä, jonka voinen esittää seuraavasti:
Olioiden yksityisomistuksen ja omistajien oikeuksien aatetta on suunnattomasti ja turmiollisesti liioiteltu nykyaikaisessa maailmassa. Yksityisomistus on laajennettu maata, aineksia, menneiden sukupolvien keräämiä arvoja ja varoja, ylen lukuisia oikeastaan koko ihmissuvun perintöön kuuluvia olioita käsittäväksi. Siitä on seurauksena melkoinen tyrehtyminen ja ihmistarmon tuhlaus sekä ihmissuvun suuren enemmistön kärsimä suuri vapausmahdollisuuksien menetys; edistys hidastuu, on olemassa valtava määrä vältettävää onnettomuutta, julmuutta ja vääryyttä.
Sosialisti kannattaa sitä ajatusta, että yhteiskunnan kokonaisuudessaan tulee olla maan, raaka-aineiden, menneisyydessä kerättyjen arvojen ja varojen kiistämätön omistaja ja vallitsija ja että yksityisomaisuuden tulee olla laadultaan ajallinen, yhteisölle palautuva ja yleisen menestyksen sääntelemä.
8.
Nyt alkaa sosialistiseen keskusteluun tottumaton lukija havaita edellisessä luvussa esitettyyn kysymykseen annettavan vastauksen ääriviivoja, hän huomaa, mistä lähteistä siellä mainitsemamme inhimillisen elämän avartuminen on johdettava, ja käsittää, millaisia taloudellisia menetelmiä tässä tehtävässä on käytettävä. Yhteisomistus on yhteisvastuun välttämätön seurausvaatimus. Ei saa olla enää olemassa yksityisiä maanomistajia, ei yksityisiä pankkiireja eikä rahanlainaajia, ei yksityisiä vakuutuskeinottelijoita, ei yksityisiä rautateiden eikä laivojen omistajia, ei yksityisiä kaivosten omistajia, ei öljykuninkaita, hopeakuninkaita, kivihiilen ja vehnän ostelijoita eikä muita sellaisia. Koko tämä omaisuusalue on palautettava valtiolle, valtion tulee se omistaa ja sitä hoitaa, ja ne suuret tulot, jotka nyt käytetään yksityisiin tarkoituksiin, käytetään silloin jatkuvasti uuden ja paremman sukupolven ruokkimiseen, ylläpitämiseen ja kasvattamiseen, tutkimuksen ja tieteen edistämiseen, uusien asumusten rakentamiseen, uusien keinojen kehittelemiseen, istuttamiseen, suunnittelemiseen, maailman kaunistamiseen ja uudestimuovaamiseen.