KYMMENES LUKU
SOSIALISMI KEHITTYVÄNÄ OPPIJÄRJESTELMÄNÄ.
1.
Toistaiseksi olemme pohtineet sosialismin suuria alkeisväittämiä. Asian käsittelystä on käynyt ilmi, etteivät ne ole muuta kuin sosiaalisen uudestirakentamisen suuren suunnitelman luonnosmainen pohjapiirros. Tekisi sosialismille huonon palveluksen, jos väittäisi tämän suunnitelman olevan täydellisen. Tästä lähtien tulemme kohtaamaan sarjan vähemmän yksimielisiä lausumia ja riidanalaisempia ehdotelmia. Useissa seuraavissa seikoissa sosialismin oppijärjestelmä on vielä lopullisesti kehittelemättä. Se työ on suoritettava, sitä jo suoritetaan, mutta sen tekijöillä on valtavia esteitä voitettavana. Ennenkuin siinä suhteessa voidaan päästä mihinkään ratkaisevaan tulokseen, on selvitettävä ongelmia, jotka nykyjään on ratkaistu vain puolittain tai joihin on tuskin kajottukaan, ja vielä määrittelemistään odottavien ongelmien himmeitä ja hämmentäviä hahmoja. Sosialismin vastustaja voi vapaasti käytellä kaikkia näitä myöntöjä. Niiden nojalla käy epäilemättä saavuttaminen joitakin helppoja ja hupenevia voittoja. Ne eivät ollenkaan koske suuria yleistyksiämme, eivät millään tavoin horjuta sitä tosiasiaa, että sosialismi tarjoo inhimillisten olojen sekasorrossa suunnitelman, joka on innostuttavalta voimaltaan ja luovaan työhön viittaavalta sisällykseltään kaikkia muita suunnitelmia etevämpi. Se seikka, ettei tämä oppijärjestelmä ole typistetty ja tyrehtynyt, vaan elävä ja kasvava, että jokainen vilpitön kannattaja liittää siihen voimiensa ohella ajatuksensa ja henkensä, on sinänsä innostuksen lähde.
Sosialismin uuden kannattajan tulee erikoisesti muistaa, ettei sosialismi ole mikään valmis vaatetus, jota voimme tarjota maailman käytettäväksi tästä lähtien. Sen oleelliset puolet eivät suinkaan ole epäilyksenalaiset, se puolustaa asioita, jotka ovat ehdottomasti todet, mutta sen varsinainen menetelmä ja varsinaiset välineet on vasta määrättävä. Sen tärkeimpien rakentavien periaatteiden levittämisen ja niiden ilmeisempien käytäntöön sovittamisien ohella ja yläpuolella on valtava määrä sosialismin hyväksi suoritettavaa älyllistä työtä. Taistelua sosialismin puolesta ei taistella ainoastaan vaaliuurnain luona ja toreilla, vaan myöskin kirjoituspöydän ääressä ja tutkijan työhuoneessa. Sosialismi suhtautuu nykyjään moniin kysymyksiin tiedonhaluisena, oman epätäydellisyytensä tunnustaen.[19] Olisi tosiaankin kerrassaan merkillistä, jos sosialismin esittämä laaja ja syvällekäypä uudistusehdotus olisi jo nyt ehtinyt täysin muotoutua.
Sosialismin nimen maailma kuuli ensimmäisen kerran vasta vuonna 1833.[20] Se esiintyi silloin, sisällykseltään aivan epämääräisenä ja määritelmiltään mitä häilyvimpänä, merkitsemässä individualismin ja individualistisen kansantaloustieteen äärimmäisiin teorioihin, silloin maailmassa vallitsevaan säälimättömään, ihmissukua runtelevaan teollisuushenkeen kohdistettua hajanaista vastalausesarjaa. Näistä vastalauseista olivat Englannissa huomattavimmat Robert Owenin sosiologiset ehdotelmat ja kokeet, ja hänellä on kaikkien yksityisten ihmisten joukossa suurin oikeus sosialismin perustajan nimeen. Oleellisesti samanlaisia aatteita esiintyi kuitenkin Ranskassa Saint Simonin, Proudhonin ja Fourier'n nimiin liittyvien liikkeiden ja henkilöiden yhteydessä. Ne kuuluivat laajaan kyselyjen ja hylkäysten, poliittisten ja sosiaalisten epäilysten, epäröivien tutkimusten ja kokeiden laajaan järjestelmään.
On aivan luonnollista, että varhainen sosialismi nyt näyttää sekä äärimmäisen epätäydelliseltä että erittäin hataralta järjestelmältä. Sen arvo ei sisältynyt niin suuressa määrässä sen suunnitelmiin kuin sen toivorikkaisiin ja varmoihin kieltoihin. Sillä oli hallussaan eräs suuri totuus, se paransi melkoisesti Ranskan vallankumouksen määrittelemää käytännöllisen yhdenvertaisuuden käsitettä, ja edistysaskel oli siinä, että se selvään tehosti rajoittamattoman yksityisomistuksen haitallisuutta ja siihen liittyvää yksilön ja yleisen menestyksen etujen välillä ehdottomasti vallitsevaa vastakohtaa. Niin kauan kuin useimpien ihmisten täytyy elää ilman omaisuutta yksityisten omistamassa maailmassa, on tasavaltaisuuden väite tyhjää valhetta. Sosialismi oli muuten alkuaikoinaan aivan luonnoksenomaista ja kokeilevaa. Se oli hurjaa kuin koulupoikien puhe. Se jätti huomiotta kaikkein ilmeisimmät tarpeet. Se ei tarjonnut minkäänlaista hallitsemisperiaatetta eikä kollektiivisen ajattelun ja sosiaalisen suuntautumisen sääntöä, se ei tarjonnut alkeellisimpienkaan yksityisasioiden ja vapauksien takeita, siitä puuttui erinomaisessa määrässä kaikki rakentava aines. Se meni äärimmäisyyksiin vaatiessaan kotien hävittämistä eikä ottanut ollenkaan lukuun sellaisen syvän ja kaikkialle ulottuvan muutoksen välttämättä edellyttämää valtavaa siirtymäprosessia.
Varhainen sosialismi tahtoi tuhatvuotisen valtakunnan heti tulevan. Siltä puuttui kärsivällisyyttä. Aate oli kohta muutettava määrätyksi suunnitelmaksi; Fourier laati täydellisen kaavan, määräsi, kuinka monta henkeä piti kuulua jokaiseen falangiin ja niin edespäin, ja hänen mielestään ei sitten ollut enää muuta tehtävää kuin kylvää maailmaan falangeja niinkuin unikon siemeniä. Hänen oppinsa mukaan sosialismin tuli levitä tartunnan avulla, ja useat hänen vieläkin äkkipikaisemmista aikalaisistaan tahtoivat saattaa sosialismin valtaan pelkän julistuksen nojalla. Kaikkien yhteiskunnallisten epäkohtain tuli raueta raunioiksi suuren aatteen saapuessa niinkuin raukesivat aikoinaan raunioiksi Jerikon muurit.
Nykyinen sukupolvi ei liene niin kiihkeä, mutta se on varmaan viisaampi. Olittepa kuinka nuori uudistusmies tahansa, te tiedätte, että on ottaminen huomioon eräitä tosiasioita, jotka varhainen sosialismi syrjäytti. Haaveksittepa millaisesta yhteiskunnasta tahansa, joka tapauksessa käsitätte, että se on muodostettava niistä ihmisistä, joita tapaatte joka päivä, tai lapsista, jotka kasvavat heidän vaikutuksensa alaisina. Ne hillitsevät sanat, jotka vanha filosofi lausui kiihkeälle seitsemäntoistavuotiaalle yhteiskunnanuudistajalle, sisälsivät tosiaan ydinaineksen kumoukselliseen sosialismiin kohdistamastamme kritiikistä: "Liittyvätkö tätinne meihin, ystäväiseni? Eivät! Entä onko maustekauppias meidän puolellamme? Entä perheen asianajaja? Meidän tulee pitää huolta heistä kaikista, ellet tahdo nähdä asian raukeavan olemattomiin."
Itsensä-löytämisestä innostunut sosialismi ei kyennyt ensimmäisen sukupolven aikana mittaamaan alkuvaikeuksiaan, ei tajunnut varsinaista välttämättömyyttä, ei osannut puhua ihmisille ymmärrettävään tapaan. Aina tähän päivään asti jää useimmilta sosialisteilta täysin tajuamatta Herbartin lausuma tosiasia, se seikka, että jokainen ihmissielu liikkuu omassa miellekehässään, vastustaa avartumista, on täysi-ikäiseksi ehdittyään kerrassaan kykenemätönkin huomattavasti avartumaan, ja että kaikki tehokas inhimillinen edistys voidaan suorittaa ainoastaan sellaisen avartumisen nojalla. Ainoastaan miellekehän sukulaismielteet liitetään siihen tai ovat liitettävissä; mielteet, jotka ovat liian vieraita, jäävät vieraiksi ja käsittämättömiksi, vaikka huudatte niitä korvaan tai heitätte vasten kasvoja.