Selvä vastaus tuohon kysymykseen on, että nykyisissä oloissa voittaa suvunjatkaja-omaisuudenhankkija, henkilö, joka kykenee säilyttämään ja jatkamaan sukuansa. Henkilöt, joissa omistamisen vaisto on kaikkia muita vaistoja voimakkaampi, uivat kiehuvan ja kuhisevan joukon pinnalla ja rehoittavat siinä. Hyökkäyshaluiset, kiihkeästi hankkimishimoiset, sukuajatkavat henkilöt — inhoittava juutalaislaji on heidän ilmeinen tyyppinsä — ovat sitä väkeä, joka pääsee voitolle yksityisomaisuuteen ja kaupalliseen kilpailuun perustuvassa yhteiskunnassamme. Mikään luova voima, mikään jalous, mikään rohkeus ei kykene heitä voittamaan. Entä mitä tapahtuu alempana — köyhissä kaupunginosissa ja tehtaissa? Siellä jää eloon raatajien typistynyt rotu, ihmiset, jotka kykenevät hyvin vastustamaan tartuntaa, tauteja ja väsymystä ja ovat kaikkisyöpiä kuin rotat…

Ei pidä kuvitella, ettei lasten korkea kuolleisuus teollisuuskeskuksissamme ollenkaan koske hyvin kehittyneitä lapsia. Seuraava lainaamani selonteko vastaa siihen kysymykseen. Se on otettu Lontoon kasvatuskomitean kertomuksesta vuodelta 1905 ja kuuluu erään köyhässä seudussa sijaitsevan koulun johtajan suorittaman tutkimuksen selostukseen.

"Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mistä johtuvat lasten ruumiillisen kunnon eroavaisuudet tämän koulun piirissä. Kaikki 405 poikaa punnittiin ja mitattiin huolellisesti, jalkineet riisuttuina, tarkastettiin, missä kunnossa heidän hampaansa olivat, ja arvosteltiin heidän puhtauttaan ja heidän vaatetuksensa riittävyyttä, jotta saataisiin perustus kotoisen laiminlyönnin ja muiden ulkokohtaisten tekijäin määräämiselle. Jokaisen luokan opettaja lisäsi henkistä kykvä määrittelevän arvostelun." (Tähän liittyvät taulukot, joihin on järjestetty tulokset, samoin pituus- ja painoluettelot.)

"… Eri ikäkausien pituuksia ja painoja tarkastellessaan huomaa, ettei käyräviiva osoita tasaista kasvua, vaan nousee toisena ikäkautena lähemmäksi normaalikäyrää, toisina taas painuu siitä loitommaksi. Voimakkaimmin vaikuttaa väestön elämän-pääomaan pienten lasten kuolleisuus, joka eräinä vuosina vaatii uhrikseen ensimmäisen ikävuoden aikana viidennen osan kaikista syntyneistä lapsista, On varsin luonnollista, että kysymme, kuinka tämä seikka vaikuttaa jäljellejääneisiin — tuhoutuvatko vain heikot yksilöt ja suoriutuvatko ainoastaan voimakkaat asiasta eloon jääden, vai vaikuttavatko ne epäsuotuisat olosuhteet, jotka surmaavat viidenneksen, rampaavasti jäljellejääviinkin… Kun piirretään seurakunnan lasten kuolleisuuskäyrä ruumiillista kuntoa osoittavan käyrän yläpuolelle, havaitaan täydellinen vastaavaisuus. Alhaisen lastenkuolleisuuden vuosina syntyneet eloonjääneet lapset ovat ruumiillisesti voimakkaampia ja pääsevät lähimmäksi normaalitasoa harvinaisen hyvänä vuotena 1892; korkean kuolleisuuden vuosina syntyneet sitävastoin ovat heikompia… Niin ollen näyttää varmalta, että niinä vuosina, joina lasten kuolleisuus on suuri, ne olosuhteet, joille viides- tai kuudesosa lapsia joutuu uhratuksi, vaikuttavat vikuuttavasti jäljellejäävään neljään viidennekseen tai viiteen kuudennekseen."

Oleellinen seikka on se, että vankat lapset syntyvät niinä aikoina, jolloin lasten kuolleisuus on alhainen.

Koska siis soveliain nykyisissä oloissa on ilmeisesti rotanlainen, on nyt vallitseva soveliaimman eloonjääminen ilmeisesti laadultaan sellainen, että sen pikainen lakkauttaminen on erinomaisen toivottava, ja siinä mielessä sosialismi tosiaankin tahtoo sen lakkauttaa. Tämä ei kumminkaan merkitse, että se tahtoo kerrassaan lakkauttaa lajin kehittymisen. Se tahtoo vain siirtää valinnan ja torjunnan virikkeen uuteen laaturyhmään. Olen jo huomauttanut (kuudennen luvun toisessa kappaleessa), että valtio turvaa parhaiten uuden sukupolven kelpoisuutta antamalla avustusta kaikille syntyneille lapsille. Siihen sisältyy samalla se ehto, ettei ole sallittava rampojen ja sokeiden, tarttuvien tautien saastuttamien ja muiden sellaisten mennä naimisiin ja jatkaa sukua. Ja naisilla, jotka tulevat olemaan taloudellisesti riippumattomia, on silloin paljoa vapaampi valinnan mahdollisuus kuin nykyjään. Nyt heidän täytyy mennä naimisiin miesten kanssa, jotka kykenevät heitä elättämään, ja kaikkien muiden seikkojen täytyy alistua tuon huomioonoton alle. Sosialismin vallitessa he varmaan tarkkaavat vähemmän miehen varallisuutta ja hänen hankintakykyjänsä kuin hänen henkilöisyytensä hienompia ominaisuuksia. He tulevat antamaan etusijan eteville, lahjakkaille, hienoille, voimakkaille ja miellyttäville henkilöille. Silloin tulee tosiaankin olemaan kummallakin puolella verrattomasti enemmän valinnan varaa kuin nykyisen ajan kurjissa olosuhteissa. Olen sitä mieltä, että sellainen vapaa valinta on omansa kehittelemään rodussa yhä suurempaa kauneutta, älyllisyyttä ja fyysillistä toimekkuutta ja kuntoa aivan toisin kuin nykyinen satunnaisuuksista ja rahallisista seikoista riippuva valinta.

Luonnontieteen opiskelijaa huvittanee lukea tässä yhteydessä Karl Pearsonin kirjoittamat teokset The Ethics of Free Thought ("Vapaan ajatuksen etiikka"), A. & C. Black, 1888, Socialism in Theory and Practice ("Sosialismi teoriana ja käytännössä"), 1884, ja The Chances of Death, and Other Studies in Evolution ("Kuoleman mahdollisuudet ja muita kehitysoppia koskevia tutkimuksia"), Arnold, 1897. Professori Pearson on joka suhteessa nykyaikaisen sosialismin arvovaltainen edustaja, vaikka ei kuulukaan mihinkään sosialistiseen järjestöön, ja hän käsittelee asian biologista puolta erikoistuntijana mestarillisesti.

7.

Sosialismi on vastoin ihmisluontoa. Olen jättänyt tämän vastaväitteen viimeiseksi, ensinnäkin siitä syystä, että se on aivan oikea, ja toiseksi sen vuoksi, että se luontevasti johtaa niihin uudempiin aatteisiin, jotka ovat vilkahtaneet näkyviin jo edellisissä luvuissa ja tulevat olemaan seuraavissa etualalla, ennen kaikkea siihen ajatukseen, että kasvatustoimi ja siveellinen kuri muodostavat välttämättömän osan, vieläpä kaikkein perustavimman osan jokaisessa täydellisessä sosialistisessa ohjelmassa. Sosialismi on vastoin ihmisluontoa. Se on totta ja yhtä totta, puhuttiinpa mistä muusta tahansa. Kapitalismi on vastoin ihmisluontoa, kilpailu on vastoin ihmisluontoa, julmuus, hyvyys, uskonto ja epäily, yksi- ja moniavioisuus, naimattomuus, sopivaisuus ja rivous, hurskaus ja synti ovat kaikki vastoin ihmisluontoa. Nykyinen järjestelmä on erikoisesti siihen soveltumaton, sillä mitä merkitsevätkään poliisimies, sotilas, veronkantaja, tuomari ja pyöveli? Mitä tarkoittavat naapurini kiviaidan harjalle kiinnitetyt lasinsirut? Ihmisluonto on vastoin ihmisluontoa. Ihmisluonto näet on alinomaisen ristiriidan vallassa; se on maailman Ismael, vastustaa kaikkea, ja kaikki vastustaa sitä, ja sisäisessä katsannossa se ei ole enempää eikä vähempää kuin alinomainen kiihkeiden tunteiden, himojen, arkuuden, välinpitämättömyyden ja hyvän tahdon taistelutanner. Tämän kappaleen alussa oleva väite on niinmuodoin sosialismia vastustavana väitteenä aivan arvoton.

Kaikesta huolimatta se on hyödyllinenkin, koska muistuttaa siitä oleellisesti rakentavasta tehtävästä, jota toistaiseksi kehittelemämme molemmat sosialismin tärkeimmät yleistykset vain ilmaisevat ulkonaisessa ja näkyvässä muodossa. Sosialismissa ei ole mitään hoidotonta luonnollisuutta, ei mitään kasvattamatonta sokeata voimaa puolellamme. Sosialismin muodostaa taisteleva hyvä tahto, sen muodostavat keskenään taistelevat tahdot. Olen kokenut selvittää, että vaikka uskonkin lujasti sosialistisen unelman loistoon ja jalouteen sekä sen lopulliseen toteutumiseen, käsitän toisaalta täysin selvästi, että ihmisten ollessa sellaisia kuin ovat, ennakkoluuloisia, tietämättömiä, rajattoman turhamaisia, ahnaita ja kateita, karkeain ja harhautuneiden viettiensä ja järjettömien perintätapojensa vallitsemia, ei voi olla olemassa mitään sosialistista valtiota, ei mitään parempaa valtiota kun se inhoittava ja säälimätön järjestelmä, jonka alaisina nyt elämme. Jokaista inhimillisissä laitoksissa tapahtuvaa muutosta täytyy vastata samanaikaisen aatteiden maailmassa tapahtuvan muutoksen. Tähän vastaanottavaan, häilyväiseen, kasvatuskelpoiseen ihmisluontoon, itsessämme ja itsemme ulkopuolella, meidän tulee — jos todella pidämme sosialismia omana aikaansaannoksenamme — istuttaa johtavia aatteita ja johtavia tottumuksia, meidän tulee kerätä kaikki maailmassamme piilevä hyvä tahto tämän rakentavan suunnitelman piiriin. Meidän aikanamme ihmiskunnan henki on jätetty oman onnensa nojaan, jaettu, hajoitettu ja piiloitettu pieniin, ahtaisiin ja hämmennettyihin ajatuskehiin. Nämä jaetut, muodottomat ajatuskehät eivät ole "ihmisluontoa", mutta ihmisluonto on langennut näihin muotoihin ja on vapahdettava. Keskimääräisen ajatuskehän avartamisesta ja rikastuttamisesta ovat sosialismin oleellinen tehtävä ja menetelmä löydettävissä.