1. Rauhallinen ja järjestelmällinen yksityisten yritysten ottaminen yhteiskunnan huostaan, ostamalla tai muuten, joko kansallisten tai kunnallisten hallintoviranomaisten välityksellä, riippuen siitä, mikä kulloinkin havaitaan soveliaammaksi. Tässä tulevat ennen kaikkea kysymykseen suuret yhteiskuntaa palvelevat toimet, maanomistus, kaivostyö, liikenne, ravintoaineiden hankinta, väkijuomaliike, valaistus, voimanhankinta ja muut sellaiset.
2. Järjestelmällinen yksityisomaisuuden pakkoluovutus jälkeenjääneen omaisuuden verottamisen ja muiden lisättyjen verojen avulla.
3. Suuren tieteellisesti organisoidun hallinnollisen koneiston rakentaminen näitä laajentuvia julkisia toimia varten.
4. Alinomainen julkisen kasvatuksen, tutkimuksen, museoiden, kirjastojen ja muiden sellaisten julkisten palvelusten lisääminen ja laajentaminen. Järjestelmälliset toimenpiteet kouluiän ylärajan koroittamiseksi, koululasten ruokkimiseksi, julkisten kylpylaitosten, puistojen, leikkikenttien ja muun sellaisen hankkimiseksi.
5. Suuren yleisen terveydenhoitotoimen perustaminen ottamaan haltuunsa järjestämättömän sairaala- ja hyväntekeväisyyslaitosten sekasortoisen joukon, terveydenhoidosta huolehtivat virastot ja virkailijat sekä yksityistä lääkärintointa harjoittavat henkilöt.
6. Jokaisen kansalaisen menestysvaatimuksen tunnustaminen myöntämällä avustusta äideille ja lapsille sekä vanhuudenvakuutuksen voimaan saattamisella.
7. Järjestelmällinen elämänkannan minimivaatimusten koroittaminen tehdas- ja muun työväenlainsäädännön avulla ja erittäinkin laillisen minimipalkan määräämisen nojalla…
Siinä on suurin piirtein fabiolais-sosialistien vastaus kysymykseen kuinka, joka esitettiin kumouksellisten sosialistien oppeja vastaan. Uuttera sosialismin oppija löytää kaikki nämä ehdotukset erittäin käytännölliseltä näyttävään muotoon muovattuina hallinnollisen sosialismin Raamatusta, Fabian Societyn kootuista tutkielmista, ja minun täytyy kehoittaa häntä tutustumaan siihen. Minimi-elämänkantaa ja minimipalkkaa selvittelee sitäpaitsi erinomaisen selkeästi klassillinen sosialistinen teos, Sidney ja Beatrice Webbin Industrial Democracy ("Kansanvalta teollisuuselämässä"). Tähän teoriaan tulee jokaisen älykkään sosialistin välttämättä perehtyä, mutta on hyvä muistaa, ettei minimipalkkamenetelmä ole oleellisena osana sosialismin ohjelmassa, vaan että se on yhä vielä pohdinnan ja muovauksen alainen.
2.
Jokaisella liikkeellä on heikot ja hyvät puolensa, ja eipä liene kovin huomattava se seikka, että 80- ja 90-luvun Fabian Society, tuotuaan sosialististen aatteitten kehään olemassaolevien laitosten jatkuvaisuuden käsitteen, jonkin ajan kuluessa epäilemättä suuressa määrin liioitteli tuota käsitettä ja käänsi huomion pbis niistä asian puolista, jotka voivat lopulta olla oleellisemmat.