Nämä ovat kuitenkin kaukaisia näköaloja, vilkahduksia sosialistisen näkörannan takaa. Ne henkilöt, jotka tahtovat saattaa anarkismia voimaan jo nyt, ovat henkilöitä, joilta puuttuu inhimillistä kokemusta ja kaikkea huumorin lieventävää vaikutusta, vain hiukkasta parempia kuin ne eriskummalliset, yksipuoliset olennot, jotka naurettavan vakavina piirtävät olemuksellaan pilakuvan Nietzschestä ja ymmärtävät Shaw'nsa kerrassaan väärin — tahtovat luoda "yli-ihmis"-luokan, joka petoksen ja väkivallan voimalla vallitsisi heitä itseään parempien ihmisten muodostamaa yhteiskuntaa. Se on typerä oppi, jonka kauheutta vähentää vain sen erinomainen naurettavuus. Meille on parasta uskollisuus ja nöyryys, totuus ja palvelus, suurimpana kunnianamme on, että olemme nähneet tuon suuren näyn ja epäonnistuneet — mutta emme täydellisesti… Me itse ja meidänlaisemme emme tahdo "tehdä kauppaa ylpeydellä", vaan tahdomme olla iloiset oppiessamme hiukan tätä palveluksen henkeä, kyetessämme toteuttamaan hiukan nöyryyttä, antautuessamme aikaansaamaan sosialismia ja sivistynyttä valtiota ilman minkäänlaista omahyväisyyttä — kuin lapset, jotka ovat iloiset saadessaan olla avullisina suurempien töissä ja jättää ne lelut, jotka ovat aikaisemmin heitä askarruttaneet.
KAHDESTÖISTÄ LUKU
HALLINNOLLINEN SOSIALISMI
1.
Marx antoi sosialismille koko maailman käsittävän sosiaalisen kehityksen teorian vapauttaen sen siten kerrassaan aikaisempien vaiheiden erillisistä ja paikallisista sovellutuksista, hän toi sen niin lähelle todellisuutta, että se voi esiintyä poliittisena mahtina, aluksi työväen kansainvälisenä yhteenliittymänä ja sitten Euroopan manteren sosiaalidemokraattisena liikkeenä, joka nykyjään vallitsee enemmän kuin kolmatta osaa Saksan kaikista äänioikeutetuista. Niin paljon Marx teki sosialismin hyväksi. Mutta samalla kuin hän avarsi sen sovelluttamisen koko maailmaa käsittäväksi, hän supisti sen alueen elämän taloudelliseen puoleen. Hän keskeytti joksikin aikaa sen biologisia ja moraalisia puolia koskevat pohdinnat. Hän jätti sen epätäydelliseksi, pelkkää taloudellista uudestirakentamista käsitteleväksi opiksi, jota täydensi mystillinen kansanvaltaisuus, ja vaikka tämä mystisismi, enempää kuin epätäydellisyyskään, ei tuottanut mitään vaikeuksia asioihin perehtymättömälle työmiehelle, se kuitenkin teki opin epäoleelliseksi ja viehätyksettömäksi niille henkilöille, jotka olivat todella hallintoon perehtyneet.
Jäi etupäässä sen pienen ryhmän asiaksi, joka perusti Englannissa Fabian Societyn, tuoda sosialismin avartuvan käsitteen piiriin kolmas aatejärjestelmä, muuttaa kumouksellinen sosialismi hallinnolliseksi.
Tämä uusi kehitys johtui oleellisesti taloudellista uudestirakentamista koskevien laajakantoisten ehdotelmien vaikutuksesta pariin nerokkaaseen nuoreen virkamieheen ja pariin muuhun henkilöön, jotka kuuluivat yhteiskunnan poliittis-sosiaaliseen kerrostumaan, Englannin "hallitsevan luokan" liepeeseen. Minä totean tämän mitä ylimalkaisimmin. Mainittu vaikutus ei rajoittunut Englantiin, vaan oli jossakin määrin välttämätön kaikkialla, missä uusi aateliike tuli koskettamaan älykkäitä hallinto- ja muita virkamiehiä. Britannian julkisessa elämässä, jossa yksilöllinen aloitekyky ja eloisa valtiollinen vaisto yhtyvät huomattavalla tavalla toisiinsa, tämä vaikutus pääsi vapaimmin kehittymään. Fabiolaisuutta oli tosiaankin olemassa ennen Fabian Societyn perustamista; osoittaisimme kiittämättömyyttä kuningatar Viktorian hallituksen keskivaiheilla suoritetulle sosiaaliselle työlle, jos jätettäisiin huomioonottamatta, kuinka se on ehdotelmillaan ja puolusteluillaan edistänyt sosialistista synteesiä. Esimerkiksi Birminghamin kaupunki kehitteli erinomaisen laajalle ulottuvaa kunnallistamista vain paikallisen patriotismin terveen järjen tuotteena. Liike oli kuitenkin vailla varmaa määritelmää ja vuorovaikutussuhdetta aina fabiolaisten esiintymiseen saakka.
Se yleistä hyvää harrastavien aristokraattisten ja varakkaiden raha- ja liikemiesten, Britannian valtakuntaa yhdeksännellätoista vuosisadalla vallinneen "hallitsevan luokan" järjestymätön, palkaton toiminta on nimenomaisten luokkarajojen Englannissa puuttuessa ja jokaisen luokan kärkkäästi omaksuessa ylemmän luokan sävyä — siitä se "snobismi", joka usein harkitsemattomasti tuomitaan aivan hylättäväksi asiaksi — on luonut brittiläiseen yleisiä kysymyksiä koskevaan ajatteluun ja brittiläiseen sosialismin-käsitykseen aivan erikoisen leiman. Se on tehnyt brittiläisen mielen kokonaisuudessaan "hallinnolliseksi". Esimerkiksi amerikkalaiseen mieleen verrattuna brittiläinen on valtiotietoinen, amerikkalainen sitävastoin valtiosokea. Amerikkalainen on epäilemättä kiihkeästi kansallismielinen, mutta hänen kansallismielisyytensä viittaa johonkin taivaankantta muistuttavaan yläpuolella olevaan ja avaraan asiaan, kuin tankoon vedettyyn lippuun, johonkin sellaiseen, mikä ei vaikuta eikä saakaan vaikuttaa hänen tavanomaisiin toimiinsa. Yleisten asioiden harrastaminen, valtion kokonaisuuden tajuaminen ja siihen kohdistuva hallinnollinen vaisto — kaikki tuo merkitsee, että henkilö kykenee ottamaan vastaan rakentavia, toisin sanoen sosialistisia aatteita. Ison-Britannian ajatuselämän historiassa huomaa tämän hallinnollisen taipumuksen alinomaa joutuvan ristiriitaan — Amerikassa vielä nytkin ehdottomasti vallitsevan — hyökkäyshaluisen kauppa- ja teollisuusluokan individualistisen kommersialismin kanssa. Viimeksimainitussa maassa individualismi, kuten yleisesti otaksutaan, vallitsee esteettömästi, ensinmainitussa se on taistellut vaivalloista taistelua kirkon ja valtion perihtötapoja vastaan eikä ole päässyt milloinkaan ehdottomasti voitolle. Kansantaloustieteilijät ja Herbert Spencer olivat sen profeettoja, mutta he eivät milloinkaan pitäneet yleistä tajuntaa vastustamattoman vaikutuksensa alaisena. 80-luvulta lähtien heidän otteensa on yhä enemmän höltynyt. Sosialistinen ajattelu ja lainsäädäntä jatkuivat niinmuodoin Isossa-Britanniassa kuningatar Viktorian koko hallitusaikana. Kaikesta huolimatta saattoi juuri Fabian Society 80-luvulla korkeintaan neljän tai viiden henkilön antaman älyllisen sysäyksen nojalla tuon brittiläisessä elämässä vallitsevan itsepintaisesti hallinnollisen hengen koskettamaan sosialismia sellaisenaan.
Tämän ryhmän vallitsevana älynä toimi Sidney Webb, ja ajatellessani että hän tuli Marxin jälkeen kehittelemään sosialismin kolmatta vaihetta, huomaan hämmästyksekseni, millainen ero on varhaisemman koulukunnan isopartaisten sosialistijohtajien ja tämän pienen, toimeliaan, vaatimattoman miehen välillä. Viimeksimainittu, hienopiirteinen pienine viiksineen ja silmälaseineen, hieman sammaltavine, sukoilevine äänineen, ilmaantui näyttämölle huomattavan tarmokkaana ja kyvykkäänä siirtomaaministeriön virkamiehenä ja oli jo Fabian Societyn johtaja ja "aatetehdas" mennessään naimisiin miss Beatrice Potterin, vanhoillisen parlamentijäsenen tyttären, Herbert Spencerin tyttöystävän kanssa, joka oli jo ehtinyt osoittaa loistavaa kykyä sosiologisten kysymysten tutkijana. Molemmat ovat antautuneet sosiaaliseen palvelukseen, elävät uutteraa, järjestettyä, kieltäymyksellistä, uupumatonta elämää, sihteerien käyttäminen ainoana ylellisyytenään ja tutkimusten ja yleisten tehtävien vuorottelu ainoana vaihtelunaan. He toivat ihan uuden henkilötyypin sosialistiseen liikkeeseen, joka oli tähän saakka ollut huomattavampi kaunopuheisuutensa kuin kurinsa vuoksi. Jo Fabian Societyn viimeksikuluneiden kahdenkymmenen toimintavuoden aikana on heidän vaikutuksestaan päässyt vallitsevaksi eräs toisia tärkeämpi kysymys. Jos edellytämme, että sosialismin molemmat tärkeimmät yleistykset ovat oikeat, jos pidämme tarkoituksen määrittelyn pätevänä, niin nousee eteen kysymys: kuinka on asia toteutettava? He syrjäyttivät kumouksellisten sosialistien kielevät vakuutukset, joiden mukaan kaikki oli kääntyvä hyväksi, kunhan kansa saisi omansa, ja kohdistivat siten itseensä kaikkien niiden leppymättömän vihan, jotka uskovat maailmaa voitavan tehokkaasti parantaa laatikossa säilytetyillä muistiinpanoilla ja punaisilla lipuilla. He väittivät, että tulevaisuuden hallinnollisten ja taloudellisten menetelmäin täytyy olla olevien laitosten asteittaista kehittelyä, ja aloittivat tutkimustyön, joka on aikoja sitten avartunut Fabian Societyn rajojen ulkopuolelle, laajentuen Lontoon Uuden yliopiston organisoidun työn ja siihen kuuluvan erikoistaloustieteelle ja poliittiselle tieteelle omistetun erikoisopiston sekä Englannissa ja Amerikassa yhä lisääntyväin yliopisto-opintojen nojalla — jotta saataisiin vastaus tuohon kysymykseen "kuinka?"…
Nykyisistä oloista tulevaisuuden sosialistiseen valtioon siirryttäessä noudatettavat menetelmät ovat hallinnollisen sosialismin kehitteleminä suurin piirtein katsoen seuraavat: