Historiaan perehtyneellä on asiasta parempi selko. Nuo luottavaiset vaatimukset jättävät kerrassaan huomioonottamatta hallitustoimeen ja inhimilliseen yhteenliittymiseen sisältyvät psykologiset tekijät; ne jättävät huomiotta laajan vaikeusjärjestelmän, joka on tiellämme. Sosialistien tulee ottaa huomioon tosiasioita; ensinnäkin, että nykyisen ajan poliittiset ja älylliset institutiot kuuluvat nykyiseen olojen järjestykseen ja että paremman tulevaisuuden älylliset menetelmät, koneisto ja poliittiset laitokset ovat välttämättä suuressa määrin toisenlaista tyyppiä; toiseksi, etteivät sellaiset laitokset synny itsestään — sellainen otaksuma on vanhaa laissez faire-oppia uudessa muodossa — vaan että ne täytyy harkiten suunnitella ja organisoida aivan yhtä täydellisesti kuin taloudellinen sosialisoiminen on suunniteltava ja organisoitava, ja kolmanneksi, että sosialismi on toistaiseksi kehitellyt tuskin ainoatakaan yleistystä, joka voitaisiin ottaa uusien älyllisten ja hallituksellisten — ei hallinnollisten — menetelmien pohjaksi. Se on saarnannut kollektiivista omistusta ja kollektiivista valvontaa ja on vasta nykyisin alkanut tajuta, että tuo edellyttää välttämättä kollektiivista tahtoa ja kerrassaan uusia kollektiivisen mielen välineitä ja menetelmiä.

Mr Webbin ja Fabian Societyn kehittelemä hallinnollinen sosialismi, joka rakentuu marxilaisen kauden laajojen yleistysten muovauksen pohjalle, näyttää olevan vain ensimmäinen noilta sosialismin perusteilta nouseva uusi toimenpide. Se suo meille siirtymämenetelmän käsitteen ja tulevaisuudenkuvana suuren ja kuriin tottuneen virkamiesjärjestön, tieteellisen virkavallan, jota käyttelevien, edustavien virkakuntien toiminta ja tärkeys yhä vähenee, kunnes ne vihdoin muuttuvat sosialistisen valtion todelliseksi toimivaksi vallaksi. Mutta se ei virka mitään siitä, mitä on virkamiesten yläpuolella, mikä on heidän käyttelijänään. Se on palatsi, jossa ei ole yhtäkään asuinhuonetta, vaan pelkkiä virastoja, kone, josta puuttuu moottori. Meillä täytyy epäilemättä olla tuo virkamiesorganisatio, jos aiomme toteuttaa sosialistisen valtion, mutta mielemme peräytyy kuin kauhun valtaamana ajatellessaan valtiota, jota johtavat ja hallitsevat virkamiehet, joka päättyy virkamiehiin, jonka korkeimpana ilmauksena on virkamies. Se näyttää yhteiskunnalta, jossa on kirjallisuuden sijassa pelkkiä virallisia kertomuksia ja omantunnon sijassa tarkastajia. Vaikka marxilaisen mystillinen kansanvalta olikin ilmeisesti mahdoton, oli siinä sittenkin jotakin puoleensavetävää, jotakin inhimillisesti ja epätoivoisesti taistelunhaluista ja jaloa, jotakin kerrassaan sankarillista; webbiläisten virkavalta, joskin paljoa mahdollisempi saavuttaa, on verrattomasti vähemmän innostava. Mutta se voi johtua siitä, ettei innostavia ainesosia ole toistaiseksi todettu eikä tehostettu, eikä niinkään siitä, että nämä käytännöllisesti rakentavat suunnitelmat ovat auttamattomasti karut ja ahtaat. Ei ole kysymyksessä pimeässä näkyvä loimotus, vaan auringonnousua ilmoittava ensimmäinen viluinen sarastus. Jos mr ja mrs Webbin opin kirjain viittaakin virkavaltaan, heidän elämänsä henki ei suinkaan ole sellainen.

Varhaisempien sosialistien sosialismille tuomana voittona oli aines, rudis indigestaque moles, mutta jalo aines; hallinnollinen sosialismi loi siihen fyysillisen rakenteen ja hermot, määritteli sen elimet ja toiminnot; nykyaikaisten sosialistien tehtäväksi jää oleellistaa tässä tulevaisuuden sivistyneen valtion hahmoutuvassa ruumiissa elämän henki, joka jo nimenomaan mainitsemattomana siinä piilee, todeta selvästi se todellisuus, jota varten suunnitelmamme ovat rakennetut ja josta niiden toteuttaminen riippuu, nimittäin ihmiskunnan kollektiivinen mieli, ihmissuvun sielu ja moraalinen olemus.

KOLMASTOISTA LUKU

RAKENTAVA SOSIALISMI.

1.

Sosialismin lainen aate- ja vaikutinryhmä, joka täysin vastaa elämän tarpeita ja johtuu erittäin laajalle levinneiden haittojen ja puutosten välttämättömästä osoittamisesta, ei kumpua ilmi yhdestä ainoasta lähteestä eikä virtaa yhteen ainoaan suuntaan. Se ilmenee niinkuin kytevä tuli, ensin siellä, sitten täällä, ensin toisessa, sitten toisessa ilmaisumuodossa, milloin toisella, milloin toisella nimellä mainittuna.

Sovelletun tieteen luomat uudet ilmeiset mahdollisuudet, niistä johtuva yhteiskunnan mittakaavan, laajuuden ja käsitteen välttämätön muuttuminen, tekevät välttämättömäksi ainakin sosialismin aineellisen muodon, nimittäin yksilöllisen toiminnan korvaamisen julkisella organisatiolla sadoista asiaan sijoitetuista yksilöiden eduista huolimatta. Niinpä täytyi ajan, joka piti Herbert Spenceriä suurimpana ajattelijanaan, kaikesta huolimatta, tahtomattaan ja vastustellen, mutta toden teolla, siirtyä kehitysvaiheesta toiseen, yhä paremmin yhteenjärjestäen tahallista ponnistustaan, kunnes oli lopulta perustettava kokonainen organisoidun vapaan alkeisopetuksen järjestelmä. Muutoksen liikkuva pyörä ei pysähdy siihen hetkeksikään; se on jo siirtymässä ylemmän kasvatuksen aloille, suunnittelemassa täydellistä julkisen kasvatuksen järjestelmää ojennuslaitoksesta aina professorin oppituoliin saakka. Asian käytännöllinen logiikka on vastustamaton.

Samoin kehittyy tieteellisen tutkimuksen julkinen organisoiminen lakkaamatta kaikista ennakkoluuloista ja sosiaalisista teorioista huolimatta, ja — aivan toisenlaisen alueen mainitaksemme — yksityisen liike-elämän johdon ilmeiset vaikeudet Amerikassa samoinkuin Englannissakin pakottavat yksityisomistajia, joiden liikkeet joutuvat vaikeuksiin ja vahinkoon, käsittämään, että yksityisomistus, ainakin näillä aloilla, on pahasta ja lopetettava. Näiden sivujen korjausarkkien joutuessa käsiini luen uutisen siitä, että mr Lloyd George on sovittanut rautatieyhtiöiden johtajien ja henkilökunnan välisen riidan järjestämällä pakollisen sovinto-oikeus-menetelmän. Terveyttämistä ja terveydellisiä olosuhteita yleensäkin koskevat julkiset toimenpiteet käyvät nekin yhä laajemmalle ulottuviksi, ja kaikkein vanhoillisimmassakin luonnollista huolestumista herättävä syntymäin väheneminen ja entisellään pysyvä lasten kuolleisuus ilmeisesti kypsyttävät sitä ajatusta, että julkinen valvonta ja huolenpito on ulotettava lasten ja vanhempien väliseen suhteeseen, kaikkein yksityisluontoisimpiin inhimillisiin asioihin.

Kaikkien sellaisten liikkeiden täytyy epäilemättä liittyä yhteen — niissä vallitsee sama henki — rakentamisen henki — ja niiden yhteenliittyminen muodostuu välttämättä sosialismin laajapiirteiseksi ja oivalliseksi todentamiseksi. Tämä ei edellytä mitään muuta kuin avarampaa sosialismin avartuvien suunnitelmien ymmärtämistä.