"Menkää pyytämään Annieta tänne meille ja hakekaa sitte heti tohtori Haddon", määräili emännöitsijä aputyömiehelle, ja lisäsi nähdessään tämän epäröivän: "Kyllä sitte kerron teille kaikki takaisin tultuanne."
Wedderburn avasi taas pian silmänsä, ja nähdessään asemansa arvotuksen potilaan mieltä kiusaavan emännöitsijä selitti: "Te pyörryitte kasvihuoneessa."
"Entäs kämmekkä?"
"Jättäkää se minun huolekseni", vastasi emännöitsijä.
Wedderburn oli menettänyt jokseenkin paljon verta, vaan ei ollut muutoin kärsinyt suurempaa vauriota. Hänelle annettiin lihamehulla sekotettua konjakkia; sitte hänet kannettiin vuoteeseensa. Emännöitsijä kertoi uskomattoman juttunsa katkelmina tohtori Haddonille. "Tulkaa kämmekkähuoneeseen katsomaan", hän sanoi.
Kylmä ulko-ilma puhalteli avoimesta ovesta sisälle, ja pyörryttävä tuoksu oli miltei hävinnyt. Useimmat revityt ilmajuuret lojuivat jo näivettyneinä lattian tummien tahrojen keskellä. Kukkavarsi oli kasvin kaatuessa taittunut ja kukat alkoivat nuokkua ja terälehtien reunat käydä ruskeiksi. Tohtori kumartui sitä kohti, näki sitte yhden ilmajuuren vielä heikosti liikkuvan ja epäröitsi.
Seuraavana aamuna oli tuntematon kämmekkä vielä siellä, nyt mustana ja mätänemistilassa. Ovi läiski tuon tuostakin aamutuulahduksessa, ja Wedderburnin koko kämmekkävarasto letkotti surkastuneena. Mutta Wedderburn itse pakisi hilpeänä makuuhuoneessaan harvinaisen seikkailunsa innossa.
AVU'N TÄHTITORNISSA.
Avu'n tähtitorni Borneon saarella on rakennettu vuoren nyppylälle. Pohjoispuolella kohoaa vanha tulivuoren kraateri, öisin mustana, häämöttäen taivaan mittaamatonta sineä vasten. Pienikupuisesta pyörörakennuksesta syöksyvät rinteet jyrkkinä alas troopillisen metsän mustiin kätköihin. Pikku talo, jossa havaintojen tekijä apulaisen kanssa asuu, on noin viidenkymmenen metrin päässä tähtitornista, ja sen takana ovat alku-asukaspalvelijain mökit.
Thaddy, havaintojen tekijä, makasi lievässä kuumeessa. Hänen apulaisensa Woodhouse pysähtyi hetkeksi äänettömänä tarkastelemaan troopillista yötä yksinäisen vartionsa edellä. Yö oli sangen hiljainen, silloin tällöin kuului ääniä ja naurua alkuasukasmökeistä, tahi jonkun oudon eläimen huuto metsän pimentolasta. Yöhyönteisiä ilmestyi aavemaisesti pimeästä liehumaan valon ympärille. Hän ajatteli kenties mitä kaikkia löytöjä allaan ammottava musta tiheikkö vielä kätki; sillä luonnontutkijalle ovat Borneon tutkimattomat metsät vielä ihmemaa täynnä outoja kysymyksiä ja puolittain uumoiltuja löytöjä. Woodhousella oli pieni lyhty kädessään, ja sen keltainen hohde oli eloisana vastakohtana laventelisinisen ja mustan vivahtelujen loppumattomalle sarjalle, jossa maisema kuvasti. Hänen kätensä ja kasvonsa olivat sivellyt voiteella moskiitojen hyökkäyksiä vastaan.