Hooker kääntyi häneen. "En voi sietää… häntä." Hän nyökäytti ruumiiseen päin. "Se niin muistuttaa —"
"Lorua!" tuumi Evans. "Kaikki kiinalaiset ovat yhden näköisiä."
Hooker katsoi häntä kasvoihin. "Aijon kuitenkin haudata tuon, ennen kuin käyn käsiksi tähän tavaraan."
"Älä joutavoitse, Hooker", kehotteli Evans. "Anna tuon lahonneen raadon odotella."
Hooker epäröitsi, ja sitte hänen silmänsä huolellisesti tähysteli ruskeata maaperää. "Se säikyttelee minua jollakin tavoin", hän tunnusti.
"Kysymyksenä on", jatkoi Evans, "mitä tehdä näillä kangilla. Hautaammeko ne uudestaan täällä vai viemmekö ne salmen poikki kanootilla?"
Hooker mietiskeli. Hänen hämmentynyt katseensa kiersi jättiläismäisiä runkoja pitkin kauvas ylös latvojen päiväpaisteiseen vehreyteen. Hän värähti taas silmänsä sattuessa kiinalaisen siniseen haamuun. Hän tähysti etsivästi puitten lomien harmaisiin syvyyksiin.
"Mikä sinua vaivaa, Hooker!" tuskitteli Evans. "Oletko järjiltäsi?"
"Toimittakaamme kulta ainakin pois täältä", lausui Hooker.
Hän tarttui takin kaulukseen, Evans liepeisiin, ja he nostivat kantamuksen koholle. "Mitä tietä?" kysyi Evans. "Kanootille?"