"Takki ylleni näin kuumana päivänä! Miksi? Kun saattaisimme tavata mrs. Japperin. Kultaseni, mrs. Japper ei vilustuta. Miksi pitäisi minun pitää takkia kuumana päivänä mrs. — No! olkoon."
TUNTEMATTOMAN KÄMMEKÄN KUKKIMINEN.
Kämmekkäin ostamisessa on aina jonkinlaista keinottelun viehätystä. Saa eteensä ruskean käpertyneen kudoskimpaleen, ja lopusta on luottaminen arvostelukykyynsä, tahi vasaramieheen [Lontoossa myydään harvinaisia kämmeköitä erityisissä huutokaupoissa], tahi onneensa, miten mieli tekee. Kasvi voi sairastella kuolemaansa tahi olla kuollut, tahi kauppa voi olla juuri kunnollinen, rahan täysi vastine, tahi kenties — sillä sitä on tapahtunut tuon tuostakin — kehittyy onnellisen ostajan riemastuneiden silmien edessä hitaasti päivä päivältä joku uusi muunnos, joku outo loisto, merkillinen huulen koverrus, tahi hienompi värivivahdus tahi odottamaton matkimis-ilmiö. Ylpeys, kauneus ja rahallinen hyöty kukoistavat yhdessä yhdellä hennolla varrella, ja vieläpä ehkä kuolemattomuuskin. Sillä luonnon uusi ihme saattaa olla uuden erikoisen nimen tarpeessa, ja mikä on siksi sopivampi kuin keksijänsä? "Johnsmithin!" [John Smith on mitättömimmäksi kulunut nimi Englannissa] Nimiä on ollut huonompia.
Kenties oli jonkin sellaisen onnellisen löydön toive saanut Winter Wedderburnin niin ahkerasti käymään noissa huutokaupoissa — se toive, ja ehkä myöskin se seikka ettei hänellä ollut maailmassa mitään muuta pienintäkään harrastusta herättävää tehtävänä. Hän oli arka, yksinäinen, tarmottomanlainen mies, varoissaan juuri sen verran ettei ollut välttämättömyyden kannustettavissa, eikä kylliksi rauhaton etsiäkseen vaateliaampia puuhia. Hän olisi saattanut kerätä postimerkkejä tahi vanhoja rahoja, tahi kääntää Horatiusta, tahi sitoa kirjoja, tahi hakea uusia diatomeja. Mutta hän sattui kämmekkäin viljelijäksi, ja oli laittanut pienoisen melko hyvin varustetun lämpimän kasvihuoneen.
"Minusta tuntuu", hän arveli kahvipöydässään, "että minulle tänään tapahtuu jotakin." Hän puhui — kuten liikkui ja ajatteli — hitaasti.
"Oi älkää niin ajatelko!" vastasi hänen emännöitsijänsä — joka samalla oli hänen etäinen serkkunsa. Sillä "jonkin tapahtuminen" merkitsi hänelle yhtä ainoata asiaa.
"Ymmärrätte minua väärin. En tarkota mitään epämieluista… vaikka tuskin tiedän mitä tarkotan."
"Tänään", hän jatkoi tovin kuluttua, "aijotaan Petersillä myydä isompi erä Andamaneilta ja Taka-Intiasta saatuja kasveja. Minä menen katsomaan mitä niillä on. Voin sattua tietämättäni ostamaan jotakin hyvää. Niin voi käydä."
Hän ojensi kuppinsa toistamiseen täytettäväksi.
"Ovatko ne niitä sen nuoren miehen keräämiä, josta minulle äskettäin kerroitte?" kysyi serkku kuppia täyttäessään.