Carolus ja Johannes ottivat kutsun vastaan, ja heiltä me kuulimme paljon uutisia, kaikki varsin kauheita; erityisesti saimme kuulla yksityiskohtia teurastuksesta sillä seudulla, joka tämän kauhean tapauksen johdosta nyt ja aina tunnetaan nimellä Weenen eli Itkupaikka. Tarvinneeko sanoa, että ne riittivät viemään meiltä ruokahalun kokonaan, vaikka Carolus ja Johannes, jotka silloin jo olivat jotenkin tointuneet tuon verisen kauhun yön hyökkäyksestä, söivät tavalla, joka olisi täyttänyt Hansinkin kateudella.
Vähän ajan perästä aterioimisemme päätyttyä Hans, joka näytti jotakuinkin tointuneen uupumuksestaan, tuli korjaaman pois astioita. Hän ilmoitti meille, että kaikki buurit pitivät suurta "puhetta" ja että he aikoivat lähettää noutamaan minua. Muutamia minuutteja myöhemmin saapuikin kaksi asestettua miestä ja käski minun seurata mukanaan. Käännyin lausuakseni muutamia jäähyväissanoja Marielle, mutta hän sanoi:
"Menen sinne, minne sinäkin, mieheni", ja, kun vartiosto ei mitenkään estänyt, hän tuli.
Noin kahdensadan yardin päässä tapasimme buurit erään vaunun katoksen alla istumassa. Kuusi heistä oli istuutunut puoliympyrään tuoleille tai mitä kukin oli istuimekseen löytänyt. Synkkäkatseinen päällikkö istui keskellä, ja hänen edessään oli karkea pöytä kirjoitustarpeineen.
Näiden kuuden vasemmalla puolella olivat Prinsloo'n ja Meyerin perheen jäsenet, jotka minä olin pelastanut Delagoasta, ja oikealla puolella olivat muut buurit, jotka sinä aamuna olivat saapuneet leiriin. Ensi silmäyksellä näin, että oli muodostettu sotaoikeus ja että kuusi vanhinta toimi tuomareina, päällikön toimiessa oikeuden presidenttinä.
En mainitse heidän nimiään tarkoituksellisesti, sillä minulla ei ole mitään halua saattaa jälkimaailman tietoon sen kauhean erehdyksen aiheuttaneita syyllisiä, josta aion kertoa. He toimivat joka tapauksessa rehellisesti omalta näkökannaltaan katsoen, ja he olivat vain roistomaisen Hernan Pereiran välikappaleita.
"Allan Quatermain", sanoi päällikkö, "teidät on tuotu tänne tutkittavaksi sotaoikeudessa, joka laillisesti on kutsuttu kokoon emigranttibuurien leirissä julkaistujen asetusten mukaan. Tunnustatko mainitut lait?"
"Tiedän sellaisten lakien olemassaolon, päällikkö", minä vastasin, "mutta en tunnusta teidän sotaoikeudellanne olevan valtaa tutkia miestä, joka ei ole buuri, vaan Ison Britannian kuningattaren alamainen."
"Olemme neuvotelleet tästä kohdasta, Allan Quatermain", sanoi päällikkö, "ja me hylkäsimme sen. Kenties muistatte, että Bushman River'in luona ennen lähtöänne Pieter Retief vainajan kanssa päällikkö Sikonyelan luo te saitte hänen mukanaan seuranneet zulut komennettaviksenne ja vannoitte silloin tulkitsevanne oikein ja olevanne uskollinen joka suhteessa kenraali Retiefille, hänen seuralaisilleen ja hänen asialleen. Sen valan me katsomme antavan tälle oikeudelle tuomiovallan teihin nähden."
"Minä kiellän teidän tuomiovaltanne", vastasin, "vaikkakin on totta, että vannoin tulkitsevani uskollisesti. Pyydän, että kieltoni merkitään pöytäkirjaan."