"Kenties", hän vastasi verkalleen. "Mutta ne ovat joka tapauksessa olleet varsin onnellisia hetkiä, ja jos minun tänään olisi kuoltava, olisin iloinen, että olen saanut niistä nauttia."
Sitten buurien ratsujoukkue saapui perille. Hernan Pereira, jonka aisteja vihan ja mustasukkaisuuden vaistot kenties terästivät, tunsi ensimmäisenä minut.
"Kas, mynheer Allan Quatermain", hän sanoi, mistä johtuu, että te olette täällä? Mistä johtuu, että te vielä elätte? Päällikkö, hän lisäsi, kääntyen noin kuusikymmentä vuotiaan tumman ja synkkäkatseisen miehen puoleen, jota en silloin tuntenut, "tämä on kummallinen juttu. Tämä englantilainen, mynheer Quatermain, oli käskynhaltija Retiefin mukana zulukuninkaan pääkaupungissa, kuten mynheer Henri Marais voi todistaa. Nyt tiedämme varmasti, että Pieter Retief ja koko hänen väkensä ovat kuolleet, Dingaanin murhaamina. Kuinka sitten on mahdollista, että tämä mies on pelastunut?"
"Miksi asetatte minulle arvoituksia, mynheer Pereira?" kysyi tumma buuri. "Epäilemättä englantilainen on valmis selittämään."
"Tietysti, mynheer", sanoin. "Haluatteko, että puhun nyt heti?"
Päällikkö epäröi. Kutsuttuaan Henri Marais'n sivummaksi ja puhuttuaan hänen kanssaan hetkisen hän vastasi:
"Ei, ei nyt, luullakseni. Asia on liian vakava. Syötyämme kuuntelemme kertomustanne, mynheer Quatermain, ja siihen mennessä kiellän teitä poistumasta tältä paikalta."
"Tarkoitatteko, että olen vanki, herra päällikkö?" kysyin.
"Niin, jos niin tahdotte, mynheer Quatermain, — vanki, jonka on selitettävä, kuinka noin kuusikymmentä veljistänne, jotka olivat seuralaisianne, joutuivat eläinten tavoin teurastettavaksi Zulumaassa, kun te sitävastoin pelastuitte. Ei sen enempää sanoja tällä kertaa. Pian epäilemättä saamme kuulla niitä hyvän joukon. Hei, Carolus ja Johannes, vartioikaahan tätä englantilaista, josta kuulen kummallisia juttuja, ladatuin pyssyin; kun lähetämme sanan, tuokaa hänet eteemme."
"Kuten tavallisesti, serkkusi Hernan tuo huonoja lahjoja", sanoin
Marielle katkerasti. "No, syökäämme mekin päivällisemme, jonka herrat
Carolus ja Johannes kenties suvaitsevat jakaa kanssamme — tuoden
ladatut pyssynsä mukanaan."