"Olette saanut oikeuden määräyksen. Jos aiotte olla niitä tottelematta, alamme uskoa teidän tehneen väärän valan. Silloin te ja sisarenpoikanne joudutte myös suuren neuvoston eteen, kun englantilaista on uudelleen tutkittu. Meille on kuitenkin yhdentekevää, laukaisetteko te pyssyn vaiko Hernan Pereira. Se on teidän asianne, kuten juutalaiset sanoivat Judakselle, joka oli pettänyt viattoman Herransa."
Sitten hän pysähtyi, ja jatkoi Pereiraan kääntyen: "Kieltäydyttekö tekin, Hernando Pereira? Muistakaa, ennenkuin vastaatte, että, jos kieltäydytte, me vedämme siitä omat johtopäätöksemme. Muistakaa myös, että antamanne todistus, joka osoittaa tämän turmeltuneen englantilaisen vehkeilleen ja aiheuttaneen veljiemme, vainajiemme ja lastemme kuoleman, ja jota me pidämme oikeana todistuksena, — muistakaa, että tämä todistus punnitaan ja tutkitaan sana sanalta suuressa neuvostossa."
"Todistaminen on eri asia, ja petturin sekä murhamiehen ampuminen eri asia", sanoi Pereira. Sitten hän lisäsi kiroten — niin vakuutti Hans —: "Mitä syytä olisi minulla, joka tunnen tämän lurjuksen koko syyllisyyden, kieltäytyä panemasta täytäntöön lain määräämää rangaistusta. Älkää pelätkö, päällikkö; kirottu Allan Quatermain ei huomenaamuna onnistu karkaamisyrityksessään."
"Olkoon niin", sanoi päällikkö. "Painakaa mieleenne nämä sanat, te, jotka ne kuulitte."
Kun Hans näki neuvoston olevan hajaantumaisillaan ja kun hän pelkäsi joutuvansa kiinni ja surmatuksi, hän hiipi pois samaa tietä kuin oli tullutkin. Hän ajatteli varoittaa minua, mutta vartijoiden tähden hän ei voinut sitä tehdä. Hän meni sitten Prinsloo'n luo ja tapasi rouvan yksin Marien kanssa, joka oli tullut tajuihinsa; hän kertoi rouvalle kaiken, mitä oli kuullut.
Hänen puhuessaan Marie polvistui ja rukoili tai ajatteli kauan, nousi sitten ylös ja sanoi:
"Täti, yksi asia on selvä, että Allan murhataan aamun koittaessa. Jos hänet sitävastoin voidaan kätkeä, saattaa hän paeta."
"Mutta minne ja kuinka me voimme hänet kätkeä", kysyi rouva, "kun paikka on vartioitu?"
"Täti", sanoi Marie uudelleen, "talonne takana on kafferien tekemä vanha karja-aitaus, ja tässä karja-aitauksessa olen nähnyt maissikuoppia, minne kafferit ovat panneet jyvänsä säilöön. Nyt minä ehdotan, että kätkemme mieheni yhteen noista maissikuopista ja peitämme sen päältäpäin. Sieltä buurit eivät häntä voisi löytää, vaikka kuinka tarkoin etsisivät."
"Se on hyvä ajatus", sanoi rouva; "mutta miten Herran nimessä me saamme Allanin ulos vartioidusta talosta viedäksemme hänet maissikuoppaan?"