"Allemachte! Henri", huudahti mies villisti nauraen, "kuuletko, mitä englantilainen kummituksesi sanoo? Hän sanoo, että hänellä on vaunuja ja ruokaa, ruokaa, ruokaa!"
Silloin Marais purskahti kyyneliin ja heittäytyi rintaani vasten, painaen minut melkein maahan. Irtauduin hänestä ja juoksin Marien luo, joka kasvot ylöskäännettyinä lepäsi maassa. Hän näytti kuulevan askeleeni, sillä hänen silmänsä avautuivat ja hän kohottautui istuma-asentoon.
"Oletko se todellakin sinä, Allan, vai uneksinko minä?" hän kuiskasi.
"Minä se olen, minä se olen", vastasin, nostaen hänet jaloilleen, sillä hän ei tuntunut painavan enempää kuin lapsi. Hänen päänsä vaipui olkapäälleni ja hän alkoi nyyhkyttää.
Pidellen häntä yhä käännyin miesten puoleen ja sanoin:
"Miksi näette nälkää, kun riistaa on ylt'ympäri?" ja minä osoitin kahta lihavaa antiloopia, jotka astelivat puitten välissä ainoastaan noin sadan viidenkymmenen yardin päässä.
"Voimmeko me ampua riistaa kivillä?" kysyi toinen heistä. "Ruutimme oli jo kuukausia sitten poltettu. Nämä pukit", hän lisäsi rajusti nauraen, "tulevat joka aamu tänne ärsyttämään meitä, mutta ne eivät kävele loukkuihimme. Ne tuntevat ne liian hyvin, eikä meillä ole voimia kaivaa uusia."
Jättäessäni vaunut olin ottanut mukaani saman rihlapyssyn, jolla olin ampunut hanhet kilpailussa Pereiran kanssa. Olin valinnut sen siksi, että se oli niin kevyt kantaa. Kohoitin käteni hiljaisuutta vaatien, laskin Marien hellävaroen maahan ja aloin tähdätä antilooppeja kohti. Etsien suojaa, mistä löysin, pääsin sadan yardin päähän niistä, kun ne äkkiä saivat hälyytyksen, pelästyttyään todellisuudessa kahta zulupalvelijaani, jotka nyt saapuivat.
Pois ne laukkasivat, iso koiras edellä, ja hävisivät muutamien puiden taakse. Minä näin niiden suunnan ja että ne ilmestyisivät jälleen kahden pensasryhmän välistä noin kahden sadan viidenkymmenen yardin päässä. Nopeasti asetin pyssyni tähtäimen, niin että se saattoi kantaa kaksisataa yardia, kohotin sitä ja odotin, rukoillen Jumalalta, ettei taitavuuteni pettäisi minua.
Koiras tuli näkyviin, pää eteenpäin ojennettuna ja pitkät sarvet leväten selkää vasten. Ampumaväli oli sangen pitkä ja eläin kovin suuri niin pienellä kuulalla surmattavaksi. Tähtäsin suoraan eteenpäin sen selkärangan suuntaisesti ja painoin liipasinta.