Tämän jälkeen he jonkun aikaa varustivat leirin ruualla niiden ampumavarojen avulla, jotka heille olivat jääneet. Kun ne loppuivat, he kaivoivat kuoppia, pyydystääkseen niihin riistaa. Lopulta eläimet kuitenkin tulivat tuntemaan nämä kuopat, niin että ne eivät enään menneet loukkuun.
Sitten kun "biltong" eli heidän auringossa kuivattamansa liha oli kaikki kulutettu, oli heidän turvauduttava jokaiseen epätoivoiseen keinoon, jonka nälänhätäinen tuntee, kuten juurien kaivamiseen maasta, ruohon, oksien ja lehtien keittämiseen, sisiliskojen pyydystämiseen ja niin edespäin. Luulen, että he söivät toukkia ja matojakin. Mutta kun heidän viimeinen valkeansa oli sammunut sen kehnon kafferin huolimattomuuden tähden, joka sitä oli jätetty vartioimaan, eikä heillä ollut taulaa, millä uudelleen sytyttää se, meni tietysti tämäkin ravinto heiltä hukkaan. Saapuessani olivat he tosiaankin olleet kolme päivää syömättä muuta kuin vihreitä lehtiä ja ruohoa, jollaista näin lapsen pureksivan. Toisten seitsemänkymmenen tunnin kuluessa varmaankin jokainen heistä olisi kuollut.
No, he toipuivat kyllä nopeasti, sillä ne, jotka olivat kestäneet kuumeen hävitykset, näyttivät nyt olevan siltä turvassa. Ken voi kertoa tuntemani ilon, kun näin Marien palaavan aivan haudan partaalta täyteen ja kukoistavaan naisellisuuteen? Oikeastaan emme ole niinkään kaukana ihmisyyden alkutilasta, jolloin miehen ensimmäisenä velvollisuutena oli ruokkia vaimonsa ja lapsensa, ja luulen, että jotain tästä vaistosta on meissä säilynyt. Vihdoin en koskaan tietääkseni ole kokenut suurempaa huvia kuin nähdessäni rakastamani nälkäisen naisparan syömistään syövän ruokaa, jota minä saatoin hänelle antaa, — hänhän oli viikkokaudet elättänyt itseään heinäsirkoilla ja kasveilla.
Muutamina ensimmäisinä päivinä emme puhuneet paljon, paitsi hetken välittömistä tarpeista, jotka pitivät kaikki ajatuksemme vallassaan. Myöhemmin, kun Marais ja hänen tyttärensä olivat kylliksi vahvistuneet, keskustelimme jonkunverran. Hän alkoi kysymällä, kuinka olin voinut löytää heidät.
Vastasin: Marien kirjeen avulla, josta hän ei näyttänyt tietävän mitään, sillä hän oli tätä kieltänyt kirjoittamasta minulle.
"Näyttää olleen onneksi, ettei teitä toteltu, mynheer", sanoin, johon hän ei vastannut mitään.
Sitten kerroin, kuinka kirje oli saapunut Kap-maahan lähetysasemalle erään kuljeksivan smous'in mukana Port Elisabethiin, missä nipin napin onnistuin tavoittamaan prikin "Seitsemän tähteä", ennenkuin se lähti merelle. Myöskin kerroin niistä onnellisista sattumista, jotka tekivät minulle mahdolliseksi ostaa vaunut ja löytää opastajan heidän leirilleen, jonne saavuin vain muutamia tunteja aikaisemmin kuin se olisi ollut liian myöhäistä.
"Se oli suurenmoinen teko", sanoi Henri Marais, ottaen piipun suustaan, sillä olin varastojeni mukana tuonut tupakkaa. "Mutta sanohan, Allan, miksi teit sen sellaisen hyväksi, joka ei ollut kohdellut sinua ystävällisesti?"
"Minä tein sen", vastasin, "hänen hyväkseen, joka aina on kohdellut minua ystävällisesti", ja osoitin Marieta, joka jonkun matkan päässä hääri keittoastioita pesten.
"Uskon sen, Allan. Mutta tiedäthän, että hänet on kihlattu toiselle."