"Seis! Tämä on Seti, Faraon poika, Taniksen maaherra, jonka kanssa olette tekemisissä. Katsokaa", ja hän heitti viittansa päähineen taaksepäin niin, että kuu valaisi hänen kasvonsa.
Silmänräpäyksessä tuli aivan hiljaista. Ja vähitellen ihmiset painuivat polvilleen tajuttuaan todellisuuden, ja minä kuulin erään sanovan kauhistuneella äänellä:
"Kuninkaallista Poikaa, Egyptin prinssiä löi sotilas vasten kasvoja!
Se on verellä maksettava!"
"Mikä on tuo upseeri nimeltään?" kysyi Seti osoittaen miestä, joka oli murhannut israelilaisen ja oli ollut vähällä tappaa minutkin.
Joku vastasi, että hän oli nimeltään Khuaka.
"Viekää hänet Amonin temppelin portaille", sanoi Seti nubialaisille, jotka pitivät häntä kiinni. "Seuratkaa minua, Ana, jos teillä on voimia. Ei, nojatkaa olkapäätäni vasten."
Leväten prinssin olkapäätä vasten, sillä minä olin runneltu ja hengästynyt, kuljimme sata askelta tai vähän enemmän suuren temppelin portaille, joita myöten kiipesimme niiden yläpäässä olevalle tasaiselle paikalle. Meidän jäljessämme tuli vanki, ja hänen perässään suuri joukko kansaa, joka pysähtyi portaille ja alapuolella olevalle torille. Prinssi, joka oli kalpea ja äänetön, istuutui suuren obeliskin matalalle, graniittiselle jalustalle, joka oli temppelin pilarikäytävän edessä, ja sanoi:
"Ramesesin kaupungin Taniksen hallitsijana, joka hetkenä ja joka paikassa elämän ja kuoleman vartijana, ratkaisen oikeuteni julkisesti."
"Kuninkaallinen oikeus on julkinen!" huusi väkijoukko totuttuun tapaansa.
"Oikeusasia on tämä", sanoi prinssi. "Tuota miestä, nimeltään Khuaka, ja puvustaan päättäen Faraon armeijan päällikkö, syytetään erään hebrealaisen murhasta ja murhayrityksestä kirjanoppinutta Anaa vastaan. Todistajat kutsuttakoon esille. Tuokaa kuolleen miehen ruumis ja asettakaa se eteeni. Hakekaa nainen, joka koetti puolustaa häntä, jotta hän saisi puhua."