Seisoimme paikoillamme katsellen heidän ohi menoaan. Huomasin, miten ylpeästi heidän silmänsä liekehtivät ja miten tylyä oli heidän kuljetuksensa, vaikka he olivat kahleissa olevia miehiä, lisäksi väsyneitä ja tahraisia työstään mudassa ja vedessä. Samassa tapahtui, että valkopartainen mies jäi jäljelle, laahustaen joukon perässä ja hidastuttaen kulkua. Silloin juoksi eräs työnjohtaja sinne ja ruoski häntä hirveällä piiskalla, joka oli leikattu virtahevon nahasta. Mies kääntyi ja kohottaen puulapiota, jota hän kantoi, antoi työnjohtajalle sellaisen iskun, että se mursi koko pääkallon ja mies kaatui kuolleena maahan. Muut johtajat hyökkäsivät hebrealaisen luo, kuten näitä israelilaisia nimitettiin, ja löivät siksi, kunnes hänkin kaatui. Silloin ilmestyi sotilas ja nähtyään mitä oli tapahtunut veti pronssisen miekkansa esille. Väentungoksesta juoksi samalla tyttö, nuori ja rakastettava, vaikka olikin karkeasti puettu.
Senjälkeen olen nähnyt Merapin, Israelin kuun, kuten häntä nimitettiin, vaatetettuna kuningattaren loistavaan pukuun, ja kerran itse jumalattaren, mutta ei milloinkaan, mielestäni, näyttänyt hän suloisemmalta kuin tuona orjuuden hetkenä. Hänen suuret silmänsä, ei siniset eivätkä mustat, näkyivät kuun valossa ja olivat kosteat kyynelistä. Hänen mahtava, pronssinvärinen tukkansa liehui suurissa kiehkuroissa lumivalkoisella povella, jonka karkea viitta paljasti. Somat kädet oli kohotettu kuin torjuakseen verta, joka juoksi miehestä, jota hän halusi suojella. Hänen hento ja hoikka vartalonsa esiintyi hyvin valoa vastaan, joka loisti muutamista markkinakojuista. Hän oli ylenmäärin ihana, niin ihana, että sydämeni aivan pysähtyi häntä katsellessa, minunkin, joka en moniin vuosiin ole välittänyt naisista, varsinkaan mustista ja ilkeistä.
Hän huusi ääneen. Seisten kaatuneen miehen edessä, vetosi hän sotilaan sääliväisyyteen. Mutta nähdessään, ettei ollut mitään toivoa hänen puoleltaan, katseli tyttö suurilla silmillään ympärilleen, kunnes ne osuivat prinssi Setiin.
"Oi, herra", valitti hän, "te olette jalomielinen. Seisotteko vieressä katsellen, miten isäni murhataan ilman syytä."
"Laahatkaa pois hänet, taikka lyön hänet kuoliaaksi!" huusi kapteeni, sillä nyt oli tyttö heittäytynyt kaatuneen israelilaisen päälle. Työnjohtaja totteli, raastaen hänet pois.
"Seis, julmuri!" huusi prinssi.
"Kuka sinä olet, koira, joka uskallat opettaa Faraon upseerille hänen velvollisuuksiaan?" vastasi kapteeni lyöden prinssiä kasvoihin vasemmalla kädellään.
Sitten hän astui nopeasti taaksepäin ja minä näin pronssisen miekan lävistävän israelilaisen ruumiin, joka nytkähti ja oli liikkumaton. Tuo oli kaikki tehty yhdessä hetkessä, ja hiljaisuudessa, joka seurasi, kuului naisen valitusta. Hetkeksi Seti kuin lamaantui — vihasta, luullakseni. Sitten hän sanoi yhden ainoan sanan: "Vartijat!"
Neljä nubialaista, jotka, kuten määrättiin, olivat pysytelleet välimatkan päässä, hyökkäsivät esille ympäröivän tungoksen läpi. Ennenkuin he saavuttivat meidät, ryntäsin minä, joka tähän asti olin seisonut ällistyneenä, kapteenin luo ja tartuin häntä kurkkuun. Hän pisti minua verisellä miekallaan, mutta isku, osuen minun pitkään viittaani, haavoitti ainoastaan vasenta reittäni. Minä, joka olin siihen aikaan vahva, painiskelin hänen kanssaan ja me pyörimme yhdessä maassa.
Tämän jälkeen tuli hirveä hälinä. Hebrealaiset orjat särkivät kahleensa ja hyökkäsivät sotilaiden kimppuun kuin koirat sakaalien kimppuun, iskien heitä paljailla nyrkeillään. Sotilaat puolustivat itseään miekoillaan; päälliköt heiluttelivat nahkapiiskojaan, naiset kirkuivat ja miehet huusivat. Kapteeni, johon minä olin käynyt käsiksi, alkoi olla paremmalla puolella; lopuksi näin hänen miekkansa heiluvan yläpuolellani ja ajattelin, että kaikki oli lopussa. Epäilemättä olisi niin käynytkin, jollei prinssi olisi vetänyt miestä taaksepäin ja siten antanut neljälle nubialaiselle aikaa tarttua häneen. Samassa kuulin prinssin huutavan kaikuvalla äänellä: