PIKARI SÄRJETÄÄN.
Kuljimme pitkin puitten reunustamaa, leveätä katua. Puitten takana oli kalkittuja, sileäkattoisia taloja, jotka oli rakennettu kuivuneista tiileistä ja seisoivat jokainen omassa puutarhassaan. Lopulta tulimme suurelle torille juuri silloin kun täysikuu nousi palmujen yläpuolelle tehden maailman yhtä valoisaksi kuin päivällä. Tanis, taikka Rameses, kuten sitä myös nimitettiin, oli siihen aikaan hyvin kaunis kaupunki, vaikka ainoastaan puolet Memphiksestä suuruudeltaan. Mutta nyt kun hovi on poistunut sieltä, on se tullut paljon autiommaksi. Lähellä toria oli suuri jumalien temppeli, pilareineen ja sfinkseineen, sekä mahdottoman suuri Rameses toisen kuvapatsas, myöskin oikea maailman ihme. Pohjoiseen päin eräällä kukkulalla oli Faraon loistava palatsi. Siellä oli myös muita palatseja, joissa asusteli hovin aatelisia ja upseereja, ja palatsien välissä kulki pitkiä katuja, muutamat niistä päättyen Niilin haaraan, missä tämä muinainen kaupunki sijaitsi.
Seti pysähtyi katselemaan noita ihmeellisiä rakennuksia.
"Ne ovat hyvin vanhoja", sanoi hän, "mutta useimmat niistä, kuten muurit ja Amonin sekä Ptahin temppelit, on uudestaan rakennettu isoisäni aikana tai myöhemmin israelilaisten orjien työllä, noiden, jotka asuvat etäämpänä rikkaassa Goshenin maassa."
"Ne ovat varmaan tulleet maksamaan paljon rahaa", vastasin.
"Egyptin hallitsijat eivät maksa palkkaa orjilleen", huomautti prinssi lyhyesti.
Sitten kuljimme eteenpäin ja liityimme tuhansiin ihmisiin, jotka kulkivat edestakaisin etsien lepoa päivän työn jälkeen. Tänne Egyptin rajalle oli kokoontunut kansaa joka haaralta: beduiineja erämaasta, syrialaisia Punaisen meren rannoilta, kauppiaita rikkaasta Isla Chittimistä, matkustajia rannikolta sekä tukkukauppiaita Puntin maalta ja muista tuntemattomista seuduista pohjoisessa. Kaikki puhuivat, nauroivat ja pitivät iloa; muutamat kokoontuivat kertojien ympärille kuuntelemaan tarinoita tai antoivat ajatustensa harhailla soiton sävelissä; toiset taas katselivat naista, joka puolialastomana tanssi rahan edestä.
Silloin tällöin täytyi väkijoukon jakaantua, päästääkseen kulkemaan jonkun aatelisen tai ylhäisen naisen vaunut, joiden edellä juoksi jalkamiehiä huutaen: "Tehkää tietä, tehkää tietä!" ja heilutellen pitkiä keppejään. Sitten tuli vaeltaen kuunvalossa Isiksen valkoviittaisten pappien kulkue, joka oli valmistettu "Kuun hallitsijattaren" palvelijoille, kantaen korkealla jumalattaren pyhää kuvaa, jonka edessä kaikki ihmiset kumartuivat, ja vähän aikaa oli hiljaista. Senjälkeen seurasi jonkun äskettäin kuolleen ylimyksen ruumis, jonka mukana kulki joukko palkattuja ruumiinsaattajia, jotka päästelivät valitushuutoja viedessään sitä palsamoitavaksi. Viimeksi tuli eräältä sivukadulta monisatainen joukko kyömynenäisiä, parrakkaita miehiä, joitten keskellä oli muutamia naisia, löyhästi sidottuina yhteen ja aseistetun vartiajoukon saattamina.
"Keitä nuo ovat?" kysyin, sillä en koskaan ollut nähnyt mitään sellaista.
"Israelilaisia orjia, jotka palaavat kaivamasta uutta kanavaa, joka tulee kulkemaan Punaiseen mereen", vastasi prinssi.