"Ei ole väliä", vastasi Seti. "Kun faraota, niinkuin hänellä on oikeus tehdä, on haluttanut nimittää joku kuninkaallinen mies seuraajakseen, niin miten tuo mies siitä syystä olisi petturi? Mutta, petturi tai ei, minä en tapa serkkuani Amenmesesta."
"Silloin hän tappaa sinut."
"Kenties. Se on hänen ja jumalien välinen asia, jonka jätän heidän ratkaistavakseen. Vala, jonka hän tänään vannoi, ei ole niin helposti rikottavissa. Mutta joko hän sen rikkoo tai ei, minä myöskin tein valan, ainakin sydämessäni, etten yrittäisi vastustaa faraon tahtoa, faraon, jota kaikesta huolimatta rakastan isänäni ja kunnioitan kuninkaanani, hänen, joka vielä elää ja voi, niinkuin toivon, vielä parantua. Mitä sanoisin hänelle, jos hän parantuisi tai pahimmassa tapauksessa, kun viimein jossakin kohtaamme toisemme?"
"Farao ei enään parane. Olen puhunut parantajan kanssa ja hän sanoi minulle niin. He ovat jo puhkaisseet hänen päänsä päästääkseen ulos sairauden pahan hengen, ja sen jälkeen ei kukaan perheestämme ole elänyt enään kauan."
"Sentähden, että minä niin ajattelen, sanokoon papit ja parantajat, mitä haluavat, he samalla päästävät sisään kuoleman hyvän hengen. Ana, pyydän teitä, jos minä —"
"Mies", keskeytti Userti lyöden kädellään pöytää, jonka vieressä hän seisoi, "ymmärrätkö, että sillä aikaa kuin sinä mietit ja saarnaat, menetät kruunusi?"
"Se on jo menetetty. Etkö nähnyt, että annoin sen Amenmesekselle?"
"Ymmärrätkö, että sinusta, jonka pitäisi olla maailman suurin hallitsija — muutamien tuntien sisällä, jos sinun edes sallitaan elää — ei tule muuta kuin tavallinen Egyptin kansalainen, jota jokainen kerjäläinen voi häväistä saamatta siitä mitään rangaistusta?"
"Todellakin, puolisoni. Onpa siinä sitäpaitsi jotakin hyvääkin, mitä teen, sillä toivon sitä täydellisesti ja olen halukas joutumaan vaaraankin päästäkseni nopeammin pois pahasta maailmasta. Kuule", lisäsi hän muuttaen ääntään ja asentoaan. "Luulet minua tyhmäksi ja helposti taipuvaksi; uneksija olet sinäkin, sinä, selväkatseinen, kovatahtoinen valtionainen, joka tavoittelet hetken kestäviä loistavia etuja, jotka olet valmis maksamaan verellä, etkä arvaa, mitä alla piilee. Nuo asiat eivät kuulu minulle enää. Olen ainoastaan mies, joka ponnistelen tullakseni rehelliseksi ja tehdäkseni oikein, niinkuin minulle on hyvä ja paha selvinnyt. Sinä olet varma, että uneksimiseni vie minut maalliseen perikatoon ja häpeään. Siitäkään minä en ole varma. Ajattelen, että se johtaa minut aivan toisenlaisiin olosuhteisiin kuin mihinkä sinun sydämesi kiintyy, mutta se on polku, joka on sirotettu kukilla ja tuoksulla. Ei sitä ole tehty ihmisten luista eikä heidän tippuvasta verestään. Kruunut, jotka on hankittu veren muistolla, ja joita julmuuksilla pidetään hallussa, ovat vaarassa myös hukkua vereen, Userti."
Tämä viittasi kädellään torjuvasti. "Pyydän sinua, Seti, säästämään lopun siksi, kunnes minulla on parempaa aikaa kuunnella. Sitäpaitsi, jos olen ennustusten tarpeessa, pidän parhaampana kääntyä Kiin puoleen ja sellaisten, jotka harjoittavat sitä elämäntehtävänään. Minusta tämä päivä on työskentelyä eikä uneksimista varten, ja koska sinä hylkäät apuni ja käyttäydyt kuin sairas tyttö houreissaan, täytyy minun pitää huolta itsestäni. Koska, niin kauan kuin sinä elät, en voi hallita yksinäni enkä aloittaa sotaa omassa nimessäni, menen sopimaan Amenmeseksen kanssa, joka maksaa minulle runsaasti rauhasta."